Pieniä sukkia

Kiitoksia kommenteista viime postaukseen! Kivaa, että tänne löydetään, vaikka päivitystahti on etanan luokkaa...

En tiedä, onko oikein sanoa näin, mutta hauska kuulla, että Blogger temppuilee muillakin (mukavampaa tietysti olisi, jos ei temppuilisi kellään). Taas pelaan uhkapeliä ja koitan laittaa samaan postaukseen useampia kuvia, saa nähdä, millainen sekasotku on tuloksena. Varmuuden vuoksi lisään kuvat pienimpänä mahdollisena kokona, mutta klikkaamalla kuvaa näkee sen oikeassa koossaan.

Kuvissa on viisi paria pieniä villasukkia, kolmet 7 veljestä Polkka -langasta (ennen luulin, että noiden kuvioiden kohdistaminen  on vaikeaa, mutta eihän se ollutkaan!), yhdet ruskeasta ja terrasta 7 veljeksestä ja vaaleanpunaiset Isoveljestä. Polkka-sukat kääräistiin joulupaketteihin ja ruskeat ovat Pikkuapulaisella saapassukkina. Myös vaaleanpunaiset ovat meillä kovassa käytössä, lisäsin pohjaan jarrut Sock-stop aineella ja hyvin on Pikkuapulainen pysynyt pystyssä kovassakin vauhdissa, ja aine on pysynyt pohjissa useissa konepesuissakin. Turussa tuota jarruainetta saa ainakin Käsityö-Elisasta ja netistäkin monesta paikasta.
 

Viime vuoden lopulta jäivät päivittämättä vielä yhdet Ailin lapaset, joita neuloin päiväkodin tädeille pitkin syksyä. Pitihän noista lapasista yhteiskuvakin ottaa, joten tässä Ailit tanssimassa piirileikkiä. Olen jo nähnyt päiväkodin kuivatustelineellä muutaman näistä pareista kuivumassa, joten käyttöön ovat päässeet.


Tämän vuoden puolellakin olen saanut jo yhden Aili-parin tehtyä, nämä turkoosi-valkoiset ovat vähän tavallista pienemmät ja menivät mieheni kohta 10-vuotiaalle kummitytölle. Koska kevään (ihanat) seiskaveikkavärit eivät vielä näitä tehdessä olleet ilmestyneet, on turkoosi lanka Gjestal Jannea seiskaveikan sijaan.

Seuraavaksi päivittelen varmaan vähän ompeluksia, joita on tässä hiljaisuuden aikana syntynyt.

Kannatti vissiin vähän valittaa Bloggerista, kun se tänään käyttäytyi oikein siivosti ja kuvat ovat suunnilleen siellä kuin toivoinkin...

Piiiiitkästä aikaa

...tuli sellainen väli, että saatoin koittaa päivittää blogia. Katsotaan, ehdinkö ihan julkaisemaankin tekstin ;)

Minulla on joululahjapostaus vielä tekemättä, siispä pikaisesti niitä ennen joulua tehtyjä salaisuuksia:
Kotihousuja surauttelin pukinkonttiin neljä paria, ihanasta Nordic Forest -velourista (Royal-tuotteesta, mistäpä muualtakaan), apilavelourista (Tiritomista) ja Ikasyrin sydämistä. Harmaat menivät isälleni ja velourin niihin ostin Eurokankaasta, kun arvelin, että saaja ehkä tykkäisi hillitymmästä värimaailmasta...
Esittelykuvissa malleina omat tai miehen jalat.

Pipoja neuloin kaksi, toisen veljelleni  ja toisen miehelleni. Lankana uusi luottopipolankani Lanas Stop Oporto. 

Myös pieniä sukkia meni pukille jaettaviksi muutama pari, mutta niistä myöhemmin (ja toivottavasti pikaisemmin...). Menee hermot tämän Bloggerin kanssa, kun kuvat ja tekstit menevät minne sattuu, niinpä en tällä erää lähde enää lisäilemään uusia kuvia.

Oikein hyvää ja neule- ja ompelurikasta alkanutta vuotta kaikille!

Äiti tykkää oranssista...

...kertoo Pikkuapulainen aina väreistä puhuttaessa. Taitaa olla totta, ainakin viime aikojen käsitöistä päätellen.

Miehelle neuloin pikaisesti pipon ihanasta Lanas Stop Oporto -langasta, jota turkulaiset saavat ostaa Käsityö-Elisasta (toimivat kuulemma tämän langan maahantuojina). Uskomattoman pehmeän ja kutittamattoman oloinen lanka, 80 % merinovillaa ja 20 % alpakkaa - tätä tulee varmasti käytettyä pipolankana paljon! Jos vaikka joskus viitsisi tehdä pipon itselleenkin (muille on niin paljon mukavampi neuloa, että itse tulee kuljettua ostopipoissa)...


 

Pitsiä ja juhannusruusuja -blogissa oli ihana kettuaplikaatio tässä taannoin ja sitä kautta päädyin Farbenmixin ilmaisohjeiden sivulle. Sieltä löytyneellä kaavalla tuli ommeltua niskatyynynorsu tuliaisiksi kyläpaikkaan. Kankaat löytyivät omista varastoista ja täytteenä on vanha tyyny. Niin joo ja se kettuaplikaatio... Tulostin kyllä ohjeen siihenkin, mutta se odottaa vielä toteutustaan.



 
Vasemmanpuoleinen kuva ei selittelyjä kaipaa. Aileja, taas.Yksi pari vielä ja sitten siirryn (ehkä) johonkin toiseen lapasmalliin hetkeksi. Ei tosin niin, että Ailit vieläkään kyllästyttäisivät.

Vähän lisää Aileja...

...päiväkotitädeille. Näitä tulee vielä 2 paria lisää (edelliset täällä). Sen jälkeen voikin alkaa miettiä käyttökohdetta noille seiskaveikkakerien jämille. Villavintiö ainakin on yksi ohje, joka täytyy testata, siitä voisi tulla ihan kiva vähän kirjavampanakin.

Isänpäiväsukat ja kettuvelouria

Koska Pikkuapulainen ei toistaiseksi itse neulo isänpäiväsukkia isälleen, neuloin minä sellaiset. Kudin kulki mukanani kassissa varmaan kuukauden ja neuloin aina kerroksen tai pari, kun ehdin. Mitään monimutkaista en siis ajatellutkaan tekeväni, mutta halusin tehdä jotain, joka muistuttaisi, että nämä ovat isänpäiväsukat. Siispä neuloin molempiin sukkiin ISI-tekstin ainaoikeinneuleella (melkoinen sanahirviö tuo, mutta niin se tunnutaan kirjoittavan lehdissäkin). Lankana sukissa on farkunsininen 7 veljestä.





Tikbumsan blogissa juhlitaan 2-vuotissynttäreitä ja niiden kunniaksi Sani on saanut tarjota alennuksia nettikauppoihin lukijoilleen. Postikuluttomuustarjoukset ovat suuri heikkouteni (silloinhan netistä ostaminen on sama kuin lähikaupassa kävisi...), niinpä klikkasin
Royal-tuotteesta kettuvelouria koriin. 60 sentin palasta sain aikaiseksi Papana-paidan (Ottobre 4/2010) koossa 92 cm ja vapaalla kädellä leikatun perushameen (josta tuli hiukan liian pitkä, mutta meneepähän pidempään). Räikeän oranssit resorit löytyivät omista varastoista ja takaavat, ettei tästä setistä puutu väriä. Tuo kettuvelour on tähän asti tapaamistani veloureista laadukkaimman oloinen, paksua ja jämäkkää, varmasti lämmintä.

Paksua ja kimaltavaa

Minulta toivottiin viime Novitassa (talvi 2011) ollutta settiä Crystalista. Neulon kaiken yleensä 3,5 millin puikoilla, joten tämä 10 ja 12 mm:n puikoilla neulominen kyllä poikkesi tavanomaisesta. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, joskus on kivaa tehdä jotain tosi helposti ja nopeasti. Käteni vain eivät tykkää noilla haloilla neulomisesta yhtään.

Ohjeessa sanottiin näihin menevän 450 grammaa lankaa, mutta neljä kerää riitti mainiosti (tämä muistutukseksi itselle, jos vaikka joskus tulee neulottua toinen samanlainen setti).

Myös ompelukärpänen on lehahtanut lentoon pitkästä aikaa, tuotoksia vain ei ole kuvattu. Onkin hyvä, että kyseinen pörriäinen löytyi, sillä vaikkei ompelu aina maittaisikaan, kankaiden hamstraus valitettavasti maittaa sitäkin enemmän. Niinpä olen tässä välissä ehtinyt antaa hyvän ja rakastavan kodin mm. 1,5 metrille ihanaa Nordic Forest -velouria ja lukuisille muille lyhyemmille kangaspätkille.

Se päivittää sittenkin

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Vielä olisi neljä paria Aileja tehtävänä. 

Pitkää blogihiljaisuutta tulin katkaisemaan pienen pojan villahaalarilla. Novitan syksy 2010 -lehdessä on ihana ohje, jonka jo toistamiseen tein 80 cm koossa (ensimmäisestä ei ole kuvaa, mutta se oli kovin pidetty ja lämmin, kunnes jäi Pikkuapulaiselle pieneksi. Pieneksijäämistä nopeutti lievästi se, että pesin haalarin liian kuumassa ja sain sen huopumaan jonkin verran. Aika taidokasta, sillä seiskaveikasta neulottuja sukkia kyllä olen surutta välillä pessyt 60 asteessa ja eivät ne ole miksikään menneet). Tykkään valtavasti tuosta Polkka-langan (tai tässä kylläkin Linnut-langan) ja luonnovalkoisen 7 veljeksen yhdistelmästä. Raitoja kohdistamalla lopputuloksesta tulisi rauhallisempi, mutta kärsivällisyyteni ei riitä siihen.

Haalari on menossa synttärilahjaksi mieheni sukulaispojalle, joka piakkoin juhlii ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Lankoina ovat Linnut-sarjan pöllö ja luonnonvalkoinen seiskaveikka, joita kului yhteensä 313 grammaa. Ohjeesta poiketen olen neulonut pyörönä sekä lahkeet että hihat ja olkapäät olen yhdistänyt kolmen puikon päättelyllä (tehtyäni sillä ensimmäisen kerran joskus kauan sitten en ole enää muihin olkasaumojen ompelutapoihin palannut). Myös 2 kerrosta virkattuja kiinteitä silmukoita vetoketjuhalkiossa on oma lisäykseni, jonka halusin, koska muuten lopputulos epäsymmetrisistä raidoista johtuen olisi ehkä ollut liian levoton.   

Ailitus

Kiitokset kommenteista edelliseen mekkopostaukseen! Mekko on luovutettu vastaanottajalleen, joka varmasti piti siitä yhtä paljon kuin kaikki nelivuotiaat pitävät pehmeistä paketeista ;)

Pikkuapulaisen päiväkodissa on ihana henkilökunta. Olen päättänyt tehdä heille tänä vuonna joululahjoiksi Ailin lapasia. Tässä ensimmäiset kolme paria, neljä paria on vielä lankakasana pöydällä (seiskaveikkahan on ollut tarjouksessa useammassakin paikassa, mikäpä siis parempi syy hamstrata lankaa?). Yhteen pariin menee lankaa n. 85 grammaa. Ohjehan on ihana: nopea, helppo ja silti lopputulos näyttää kivalta. Jos jollakin on siis vielä Ailien ohje kokeilematta, suosittelen lämpimästi! Näillä voisi helposti täyttää pukinkontin. Itse olen tosin päättänyt aikapulan vuoksi jättää joululahjat neulomatta tänä(kin) vuonna - jos päiväkotitätejä siis ei lasketa.

Muutama viikko sitten ompelin Pikkuapulaiselle Teekannutunikan (Ottobre 4/2007) ihanasta maatilatrikoosta. Tätä kangasta olen katsellut sillä silmällä jo varmaan vuoden, mutta vasta nyt tulin tilanneeksi Royal-tuotteesta siellä olleen viimeisen puolen metrin pätkän. Tunikan malli ei tästä tanssikuvasta oikein välity, mutta onhan näitä nähty monissa blogeissa.

Ei kahta ilman kolmatta

Virkkasin hyväksi havaitsemallani ohjeella (Sandnes Mandarin 0706 -lehtisestä) jo kolmannen mekon tänä vuonna. Tällä kertaa 4-vuotiaan kokoa (aiemmat ovat olleet 1 v. ja 2 v.). Lankana oli ohjeen mukainen Mandarin Petit, josta tykkään valtavasti - pehmeää, hyvin värit säilyttävää, virkatessa tosin vähän halkeilevaa, muttei pahasti. Tätä mekkoa oli hauska virkata, värit toivat melkein kuin aurinkoa syksyisiin sadepäiviin. Vaikka tämä onkin kesämekko, toimii se minusta oikein hyvin pitkähihaisen paidan päälläkin. Kuvassa mekko ei toki istu niin hyvin kuin voisi, onhan mallina 2-vuotias ja koko paljon suurempi. Mekon malli on kuitenkin sellainen, että henkarilla kuvattuna se näyttää aina huonolta.

Hauska sattuma oli, että samana päivänä kuin tämä lahjaksi menevä mekko valmistui, peri Pikkuapulainen serkultaan nelisen vuotta sitten tekemäni samanlaisen mekon. Tuota mekkoa olen nähnyt käytettävän vuosien varrella ahkerasti (ensin mekkona, sitten tunikana) ja silti se ei ollut kuluneen tai vanhan näköinen. Pikkuapulainen ihastui ikihyviksi (paljon enemmän kuin siitä mekosta, minkä hänelle tänä kesänä virkkasin) - olihan se sentään isomman serkkutytön vanha :)

Palkinto ja teekannutunika

Onni potkaisi minua ja voitin Kadonneen napin arvauskisassa. Upea palkinto tuli jo viime viikolla, mutta nyt vasta ehdin laittaa siitä kuvan tänne. Ihana pussukka ja hienoja silmukkamerkkejä (jotka todella tulivat tarpeeseen, jostain syystä kun olen saanut osan vanhoista Peikonpojan merkeistäni hajoamaan. Hauska yhteensattuma muuten on, että nuo aiemmatkin merkit voitin arvonnassa - en ole siis vielä koskaan ostanut silmukkamerkkejä). Kiitokset Kadonneelle napille!

Olen pitkään etsinyt hyvää tunikan kaavaa ja Mari O'Netin teekannutunikoita ihasteltuani sain vihdoin tilattua tuon vanhan Ottobren (4/2007), jossa kaava oli. Pitihän sitä sitten heti kokeilla. Kangas on Lasten Metsolan SunRay-joustofroteeta, jota tilasin Royal-tuotteesta monien muiden kankaiden ohella tässä jokin aika sitten. Olin pitkään katsellut tuota kangasta ja ajatellut, etten sitä tilaa, koska se ei ole mielestäni niin kiva. Joustofroteet ovat kuitenkin kankaina ihania ja valikoima niissä ei ole yhtä laaja kuin esim. trikoissa, ja niinpä päädyin kuitenkin lopulta tilaamaan sitä.  Kun kangaspinoni sitten tuli postissa, tämä olikin ensimmäinen, josta halusin jotain tehdä. Niin se mieli muuttuu. Kaava oli kiva, ehkä vähän lyhyt ja leveä, mutta pienten muutosten jälkeen siitä varmaan tulee se etsimäni unelmien tunikakaava...

Tunnustuksia

Sydämelliset kiitokset tunnustuksista, Minttu ja Hanna!

Tässä ruusuisessa tunnustuksessa vastataan viiteen kysymykseen.
1. Lempiruoka: Näin syksyllä kaikki sieniruuat, erityisesti sienirisotto.
2. Lempimakeiseni: Fazerin vadelmajogurttisuklaa.
3. Lempiluettavani: Jokin ei niin kamalan vakava, esim. Mma Ramotswet. Masennun, jos luen jotain vakavampaa.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Neulominen tai virkkaaminen television edessä. Ajoittain saan myös ompelupuuskia, mutta jokin neuletyö on aina kesken.
5. Lempielokuva: Rakkautta ennen aamua ja sen jatko-osa (en yleensä jaksa katsoa elokuvia)
 
Tähän tunnustukseen taas kuuluu kertoa kymmenen uutta asiaa itsestä.
1. Hamstraan kankaita haaveillen ompeluajasta, jota ei ole (no, en tiedä, oliko tämä uutta...).
2.  Kankaitani varten hankittiin jopa iso Hemnes-lipasto Ikeasta.
3. Nyt sekin alkaa olla täynnä.
4. Harkitsen kankaiden ostolakkoa. 
5. Olen hiljattain palannut töihin 3 kuukauden kesäloman jälkeen.
6. Rakastan työtäni, mutta myös lomaa.
7. Parasta ovat kuitenkin rauhalliset päivät kotona Pikkuapulaisen kanssa.
8. Siksi olenkin edelleen myös maanantait vapaalla.
9. Ammatiltani olen soitonopettaja.
10. Toivon, että onnistun tartuttamaan Pikkuapulaiseen innostuksen käsitöihin sitten aikanaan.

Molemmat tunnustukset tulisi jakaa eteenpäin. Ihania blogeja on kuitenkin niin paljon, että en osaa niistä valita (ja molemmat tunnustukset ovat olleet jo monissa suosikkiblogeissani). Mukaansa saa siis napata se, joka haluaa!

Blogin päivittymättömyys johtuu siitä, että taas on isompi työ koukulla. Kyllä täällä jotain pientä on valmistunutkin, nimittäin sukat Pikkuapulaisen päiväkotikumppareihin.

Aplikaation ihmemaassa

Jokainen käsityöblogeja seuraava tietää sen tunteen, kun jossakin blogissa näkee jotain uskomattoman upeaa, jota on ihan pakko kokeilla itsekin. Jossakin vaiheessa Pikkuapulaista odottaessa eksyin ensimmäistä kertaa ompelublogeihin, sitä ennen olin seurannut vain neuleblogeja, enkä edes tiennyt, että ompelublogeja on :). Silloin näin aplikaatioita - tai oikeastaan tajusin, että jotkut todella osaavat itse niitä tehdä (no joo... tiedän kyllä, että joku ne kaupan vaatteetkin tekee, valitettavan usein joku liian nuori ja huonopalkkainen). Siitä saakka aplikaatioinnostus on kytenyt, mutta nyt vasta uskalsin yrittää. Joitakin tosi yksinkertaisia juttuja, mm. kirjaimia peruspuuvillakankaalle, olen aiemminkin aplikoinut, mutta silti lasken tämän ensimmäiseksi oikeaksi aplikaatioksi. Ja voin sanoa, ettei mennyt niin kuin Strömsössä :D, mutta valmista tuli ja mielestäni lopputulos on melko lailla esikuvansa näköinen. Luonnollisesti tämä menee perheemme suurelle Puppe-fanille, vaikka kuvassa hänen paras kaverinsa sitä esitteleekin. Kankaat ovat velouria, punainen Eurokankaasta, muut Kestovaippakaupasta, josta on myös pipon vuori, valkoinen bambutrikoo.

Jos joku muukin haluaa aplikaatiokärpäsen pureman, suosittelen vierailemaan ainakin RuttuNutun, Tuulivein, Tikbumsan, Haaun ja Pikkujekun sivuilla. Ei sovi myöskään unohtaa Unikuun terapiahuoneen Aplikoinnin lyhyttä oppimäärää. Pipon kaava ompeluohjeineen taas on Kukikkaat kuosit -blogista.

Pinkitsä väritsä

Vauvannuttua neuloessani minulla oli työssä merkkilankana pieni pätkä fuksianpunaista 7 veljestä. Pikkuapulainen ihastui tuohon langanpätkään ja muisti usein sitä hypistellessään kertoa, että "Minä tykkään tätsä väritsä hirveetsi!" Niinpä lähdin kauppoihin metsästämään useimmista paikoista jo loppunutta fuksianpunaista seiskaveikkaa ja lopulta löysinkin.

Ailin lapaset odottavat viileämpiä syyspäiviä, perussukat taas ovat jo unisukkina käytössä. Päiväsukiksi ne eivät päässeet, sillä saimme koko perhe viime jouluna Pikkuapulaisen tädiltä lahjaksi kelta-harmaita sukkia, jotka ovat Pikkuapulaiselle ne sukista rakkaimmat - onhan äidilläkin samanväriset (isän sukat ovat jo kuluneet puhki ja parsittu moneen kertaan). Menoa ei yhtään tunnu haittaavan se, että keltaisten kantapää on jo jalkaterän alla. Täytynee siis neuloa myös itselle pinkit sukat, jotta nyt neulomani pääsisivät ihan päiväkäyttöön ja voitaisiin olla taas sukkasamiksia.

Ailin lapasia täytyy vielä hehkuttaa, vaikka olen niitä vuosien varrella tehnyt varmaan 30 paria. Miten nerokas, nopea, ihana, lämmin ja kaunis malli! Olin miettinyt kovasti, mitä tehdä päiväkotitädeille joululahjaksi tänä vuonna, mutta en mieti enää. Aileja puikoille ja joulua odottamaan :) !

Syksyn värejä

Kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen! Lahjan saajakin ehti jo tässä päivitysten välissä syntyä, joten jäi tekemättä settiin mukaan se Aviatrix-hattu, Taija :)

Puikot heiluvat tasaiseen, valitettavan hitaaseen tahtiinsa täällä. Miehelle sain sentään tehtyä syyssukat 7 veljeksestä. Koko näissä on 45 ja värit ihana, syksyn värikartan uutuus, terra ja vanha tuttu oranssi. Näistä tuli oikein pirteät ja saajakin tuntui tykkäävän.

Nyt on työn alla pieniä sukkia ja lapasia Pikkuapulaiselle syksyn ja talven varalle. Ja suunnitelmia on jonoksi asti, kuten aina...

Tylsää ja söpöä

Ystäväni odottaa esikoistaan, jonka pitäisi syntyä tämän kuun lopulla. Tulokkaan on arveltu olevan poika, joten valitsin tulevaan vauvalahjaan miehekkäät värit. On hyvä, että aloin neuloa settiä ajoissa, sillä ainaoikeinneuleen uskomaton hitaus yllätti minut jälleen. Kitkutin näitä pikkuruisia vaatteita varmaan kuukauden... Ohje on ihana (tai oikeammin neuleen idea, ohje sinällään on tyypillistä Dropsia, ihan kelpo ohjeita, mutta selkeämpiäkin on), tekisin ainakin nutun Pikkuapulaiselle isommassa koossa, ellen arvelisi siihen menevän koko loppuvuotta. Lanka on Sandnes Maijaa ja puikot olivat 3 mm.

Tyttömäistä meininkiä

Kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen ja tervetuloa uusille lukijoille! "Mummotossut" kelpasivat saajalleen hyvin ja myös pikkusukille oli kuulemma tarvetta. 

Veljentyttö täytti 7 vuotta ja annoin lahjaksi lahjakortin, jolla hän saisi Hannah-tunikan valitsemistaan kankaista. Tätä ideaa olen käyttänyt aiemminkin - tuleepahan mieleisiä vaatteita. Kankaat kävimme yhdessä ostamassa raisiolaisesta Linnan kankaasta, jonka valikoimaan ja palveluun voi aina luottaa. Tunikasta tuli kovin tyttömäinen ja herttainen, kuten on saajansakin. Pikkukuvassa on vielä lähempää näkyvillä tuo etu- ja takakappaleiden kangas: sopivasti vaaleanpunaista, kukkia ja kimaltavaa hopeaköynnöstä ;)

Hihakankaasta sain vielä Pikkuapulaiselle hameen. Paras kiitos oli riemastunut huudahdus: "Minä tykkään hameesta!"  Niinpä tätä onkin valmistumisen jälkeen käytetty ahkerasti, pesun jälkeen se täytyy lähes salakuljettaa kaappiin, jotta sen saa silitettyä ennen käyttöönottoa. Aina mieluisan ei tarvitse olla monimutkaista: tässä lähtökohtana oli vain pitkä kangaskaistale, kuminauhaa vyötärölle ja vähän pitsinauhaa helmaan. Silti varmasti suosituin tekemäni vaate.

Puikoilla on vauvan nuttu ja housut elokuussa syntyvälle kaverin pojalle. Teen vanhalla tutulla Dropsin ohjeella, mutta aina sitä näköjään unohtaa, kuinka hirveän hitaalta ainaoikeinneule tuntuu...

Pieniä ja pikaisia

Ensimmäiseksi haluan kiittää kommenteista edelliseen mekkoon ja puuvillalankojen pesuvinkeistä! Itse olen aikamoinen Pellestiina Peloton pyykinpesun suhteen, mutta lahjaksi annettaessa pyrin yleensä ohjeistamaan pesun langan vyötteen mukaan, noin niin kuin varmuuden vuoksi. Pesin kuitenkin kokeeksi Pikkuapulaiselle aiemmin Cataniasta virkkaamani mekon 60 asteessa ja hyvin kesti. 

Pikkuapulaisen ystävä täytti 2 vuotta ja veimme lahjaksi hänelle villasukat n. kokoa 24. 7 veljeksen jämiä sain näihin upotettua 47 grammaa. Näitä jämiä onkin työ ja tuska tuhota nyt, kun syksyn 7 veljestä värikartta on nähtävillä - ja voih, mitä ihanuuksia sieltä löytyykään.

Kuten toisesta kuvasta ehkä näkyy, ei lankojen ihailu ole jäänyt pelkkään värikartan tuijottamiseen: uutta terraa oli saatava. Siitä tein pikasniikkerit ystävälleni Helmiksen kivalla ohjeella. Nämä tosin ovat vähän ohjeen kokoa isommat, n. 40-numeroiset. Kuvionti on saanut kovasti vaikutteita Sufferiinan ihanista sukista, nämä minun tekemäni tosin ovat vain kalpeat varjot esikuvistaan. Lankana siis 7 veljestä, jota kului 83 g.

Virkattu mekkonen

Tyypilliseen tapaani jämähdin jälleen samaan tuttuun ohjeeseen miettiessäni lahjaa miehen sukulaistytölle, joka maanantaina juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Ohjeen koot tuntuvat olevan reiluja, sillä tämä olisi enemmänkin kohta 2-vuotiaan Pikkuapulaisen kokoa kuin 1-vuotiaan, mutta onneksi lapsilla on taipumus kasvaa. Lankana on Schachenmayr Catania, jota kului 243 grammaa. Olisin oikeastaan halunnut tehdä mekon ohjeen mukaisesta Mandarin Petit -langasta, koska sen voi pestä 60 asteessa, mutta koska lähin lankakauppani ei tuota myynyt ja aloittamisella oli kiire, päädyin Cataniaan. En tosin tiedä, montako silmukkaa ajallisesti voitin, kun 2 km kauempana olevassa kaupassa olisi Mandarinia myyty... No, seuraavan mekon langat käyn hakemassa sieltä (näkyi olevan Modan tarjouslankakin nyt heinäkuussa...).

Valmiina talveen

Ihastuin Novita syksy 2010 -lehdessä olleeseen haalariin, jossa oli yhdistetty luonnonvalkoista 7 veljestä polkkaan ja neuloin Pikkuapulaiselle haalarin lehden ohjeen mukaan aiemmin (joskin pyörönä, mitä Novitan ohjeissa ei juuri harrasteta). Valitettavasti tuosta haalarista ei ole kuvaa ja nyt se on jo jokseenkin käytetyn näköinen. Koska haalari on miellyttänyt silmääni koko sen käyttöajan, halusin tehdä samanlaisen isomman. Värin toki sentään vaihdoin ja ohjeen myös - eli Novitaa on oikeastaan enää lanka ja idea. Olen vuosien varrella käyttänyt usein Ulla Huhtalan Lastenneuleita-kirjan haalariohjetta ja siihen turvauduin tälläkin kertaa. Vähän iso tämä vielä on, mutta toivottavasti ei ihan vielä tule tarvettakaan... Lankaa kului 380 grammaa.

Helteistä viikon jatkoa kaikille!

Ompeluksia

Vierähtipä aikaa viime päivityksestä. Itse asiassa kirjoitin yhden päivityksen tässä välissä, mutta Blogger ei jostain syystä suostunut sitä tallentamaan ja julkaisemaan.

Neulerintamalta ei kuulu mitään uutta, sillä aiempien kesien tapaan olen jälleen aloittanut kesäneuleeni, eli villahaalarin teon :). Ja kyllä, neuloin sitä myös noina +30 asteen päivinä tuossa viime viikolla. Lahkeet ja vartalo-osa ovat jo tehtyinä, hihoissa mennään. Toivoisin saavani haalarin valmiiksi, sillä seuraavat projektit ovat tietysti jo päätettyinä ja sormet syyhyävät niihin siirtymistä. Silti toivon, ettei valmiille haalarille ihan vielä tulisi käyttöä ;)

Ompeluksia olen saanut valmiiksikin. Koska Pikkuapulainen on vielä alle 2-vuotias, en halua hänellä aurinkorasvaa käyttää. Niinpä ohuille pitkähihaisille paidoille ja kesähousuille on ollut tarvetta. Yläkuvan ja lammaskuvan puseroissa olen jälleen käyttänyt luottokaavaani Ottobresta 4/2010. Yläkuvan housujen kaavan pohjana on Juju-kirjan peruspöksyjen kaava, mutta paljon kavennettuna. Alakuvan housut ovat samalla kaavalla ilman muokkauksia tehdyt ja pusero vanha tuttu Hannah-tunika. Kankaat ovat Eurokankaasta (yläkuvan paita ja alakuvan koko asu) ja TiRiTomista (yläkuvan housut ja lammaskuvan paita).

Virkistävää sadepäivää (täällä ainakin sataa) ja toivottavasti tulevia aurinkoisia päiviä kaikille!