Turkulaiset ompelijat ovat järjestäneet tempauksen, jossa ommellaan Tyksin lastenosastoille mielialapeittoja (eli iloisia, kirjavia tilkkupeittoja) ja pehmoisia tauluja pinnasänkyihin. Halusin osallistua talkoisiin, mutta jo ensimmäisiä tilkkuja trikookankaiden lopuista leikatessani tiesin, että tilkkupeittojen ompelu joustavista kankaista ei todellakaan ole minun heiniäni. Saumurikin siinä varmasti olisi kätevä ja sitä minulla ei ole (tiedättehän, että ompelu on sellainen harrastus, että aina varmasti keksii jonkin koneen, joka olisi ehdottoman tarpeellinen. Oikeasti saumurit kyllä pelottavat minua, tuntuu, että kaikki mitä niistä lukee, on aina negatiivista. Milloin on tikki huonoa tai terä poikki ja ilmeisesti ne ovat ihan mahdottomia langoittaakin. Onneksi olen henkisesti edelleen ensisijaisesti neuloja, joka ei tarvitse kuin puikot ja lankaa - mutta niitä toki sitäkin enemmän). Pinnasängyn ilotaulut sen sijaan vaikuttivat ihan mahdollisilta toteuttaa. Ehdin tehdä vain kolme, mutta nämä ovat kyllä sellaisia, että niiden tekemiseen voisi helposti koukuttua. Ehkä teen vielä muutaman myöhemminkin, sillä Googlen kuvahaulla löytyneitä kuvia jäi vielä jäljelle monta. Ensimmäinen taulu (tuo, missä on talo ja puu) on saanut vahvasti vaikutteita Ottobren Home Sweet Home -mekosta (Ottobre 1/2012) ja ikkunanpuitteiden malli täytyi tehdä omien ikkunoiden mukaan. Tämä ehkä sopisi paremmin vanhustenosastolle kuin pinnasänkyyn, mutta visio oli pakko ommella pois. Toiset ovat kuvioiltaan ja väreiltään paremmin vauvoille sopivia.
Edellisessä postauksessa esittelin ensimmäisen tekemäni Downtown Hatin. Lähti taas vähän lapasesta näiden lätsien kanssa ja nyt niitä on ommeltu kahdeksan kappaletta (ja taitaapa tuolla olla jokunen leikattuna ompelua odottamassakin...). Tässä muutamia. Eivät nämä kaikki sentään Pikkuapulaisen tai Puhin päähän jääneet, itseasiassa vain yksi, muille on jo löytynyt pää muualta. Mutta tätä kaavaa ei voi hehkuttaa tarpeeksi, se on ihan loistava!!! Mieskin jo toivoi tällaista, mutta vielä en ole uskaltaunut ruveta kaavaa suurentamaan, mutta toki haluan ainakin kokeilla.
Olipa kerran kauan, kauan sitten hetki, jolloin puikkoni olivat toimettomat, enkä keksinyt, mitä neuloisin. Mieheni toivoi sitten sukkia ja sellaiset tuli tehtyä. Numeron 46 sukat melkein yksivärisinä olivat vähän puuduttavat neuloa. Kuvassa näkyy myös vilaus pitkistä kalsareista, jotka hän sai isänpäivälahjaksi vuosi sitten, Nanson isä-trikoosta tottakai.
Neuleita ja virkkauksia ei täällä hetkeen nähdä, olen nimittäin ottanut tehtäväkseni Pikkuapulaisen päiväpeiton suurentamisen nykyiseen sänkyyn (kuva peitosta löytyy täältä, tämän blogin historian toisesta postauksesta). Vanhastaan se oli pinnasängyn kokoinen, eli 60x120 cm ja koko 80x200 cm olisi tavoitteena. Nyt uusia neliöitä on tehtynä 24 kpl, vain 64 siis enää puuttuu (ja kun ehdin tehdä keskimäärin yhden päivässä, niin kesäloma on jo pitkällä, kun peitto valmistuu)... Onneksi ompeluksia on varmasti päivitettävänä jo aiemminkin - jos ei muuta, niin ainakin lätsiä ;)