Nyt ovat kaikki joululahjaneuleet valmiita ja luovutettu eteenpäin. Ei minulla muita kesken ollutkaan kuin Rinsessa-myssy veljenvaimolle punaisesta Novita Woolista. Itseäni haluan muistuttaa, että Woolista tehdessä kannattaa aloittaa 120 silmukalla. Tästä 140 silmukalla aloitetusta tuli reilu ja vuoritinkin myssyn siksi punaisella trikoolla. Suojaahan tuo vuori myös vähän, joten ei sen lisääminen ollut pelkkä hätäapuratkaisu. Kuva kertoo, että kampaajalle pitäisi päästä ja äkkiä ;) (ja kuvassa siis oma, ei veljenvaimon aina niin hyvin leikattu pää).
Veljelle neuloin töppöset Novita Kelon jämistä koossa 46. Ohjeen runkona käytin samaa Dropsin ohjetta, jolla neuloin päiväkotitätien tossut aiemmin. Kelpo ohje ja ah, niin nopea. Vaikka neulominen onkin rakas harrastus, joskus (eli melkein aina ennen joulua) kiire silti yllättää...Itselle muistiin taas, että minun kannattaa tehdä lisäykset jatkossakin tässä ohjeessa neulomalla edellisen kerroksen silmukoiden välinen lanka kiertäen - koitin monta kertaa lisätä langankierroilla ohjeen mukaan, mutta siitä ei tullut siistiä.
Ja lisää Keloa: hartianlämmitin isoäidilleni, Dropsin ohjeella tämäkin. Tykästyin tuohon Keloon, se on jotenkin sellainen konstailemattoman oloinen lanka: ei halkeile ja on tasalaatuista. Ja juu, on myös vain puoliksi villaa, mikä lasketaan miinukseksi. Mutta sitä oli kiva ja joutuisa neuloa. Eilen törmäsin ihanaan neuleliiviin samasta langasta neulottuna ja hetken harkitsin neulovani samanlaisen itselleni. No, tänään olen jo unohtanut, missä tuon liivin näin, joten se siitä sitten ;). Jostakin Novitasta muistelin ohjeen olleen, joten lehtiä selailemalla se varmaan löytyisi (usein ohjeet vain alkavat elää ja houkuttaa ihan eri tavalla, kun näkee ne jossain muussa blogissa, eikä vain lehdessä).
Pari viikkoa ennen joulua sain ystävältäni toivomuksen uusista huopatossuista - koira kun oli pistellyt poskeensa vuosikausia palvelleet vanhat ja vanhassa talossa ei kuulemma pysy jalat lämpiminä, jos ei ole jalassa ensin Reinoja, niiden alla huopatossuja ja alimpana villasukkia. Tein tällaiset ihan perustossut vihreästä Novita Huopasesta, mitäpä niitä kirjailemaan, kun ei niitä koristeita näkisi kuin Reinojen sisäpuoli (ja tältä lahjaneulojaltahan loppui se aika kesken)... Nämä tein jollakin Novitan neulottujen huopatossujen ohjeella (niitähän piisaa), mutta seuraavaksi koitan muistaa tehdä virkaten, niin tulee paksummat tossut.
Miehelleni onnistuin salassa neulomaan lapaset 7 veljestä Nostalgiasta ja mustasta. Näyttävät kuvassa vähän mörvelöiltä - ja kyllä ne luonnossakin sellaiset ovat. Toivottavasti kuitenkin lämpimät, kun ovat kaksinkertaista lankaa koko matkalta. Nuo pystyraidat jäivät kummittelemaan aiemmin tehdyistä maatuskalapasista, mutta olisi pitänyt neuloa tavalliseen tapaan 3½:n puikoilla näissä käytettyjen 4:n puikkojen sijaan. Minä en saa siistiä jälkeä 7 veikasta noin isoilla puikoilla.
Tässä siis tämän vuoden joululahjat. Kummilapset jäivät kokonaan ilman neuleita tänä jouluna, mutta onneksi heitä voi lahjoa muulloinkin :). Itse sain lahjaksi yhdet Kertut ja toiset perussukat - ihanaa, omat sukat kun olivatkin jo niin moneen kertaan parsittuja. Ja juuri ennen joulua voitin ihanan palkinnon Knits and Crafts -blogista, mutta siitä lisää myöhemmin.
lauantai 29. joulukuuta 2012
tiistai 25. joulukuuta 2012
Joululahjaompeluksia
Tänä jouluna sain tehtyä itse vähän enemmän joululahjoja kuin muutamana edellisenä jouluna. Nyt, kun paketit on aukaistu, voin esitellä, mitä pukinpajassa on syntynyt. Päivitän ensin ompelukset siitä syystä, että yksi neule on vielä kesken. Kyllä se valmiiksi tulee ennen kuin joulunpyhät loppuvat.
Sampsukasta tilatusta Iloiset tatit -velourista tuli mekko miehen sukulaistytölle. Kaavana luottokaavani, jolla olen tehnyt Pikkuapulaiselle monta mekkoa ja joka on muunnelma Ottobren 6/2010 Ines-puserosta. Mekon koko on 98 cm.
Mekon saajan siskolle ompelin velourhousut, joiden lahkeeseen lenteli iloisen kirjava lintu. Housujen laventelinvärinen velour ja resori on tilattu Ikasyriltä, applikaation velourtilkut ovat vanhaa jäämistöä (nokka tosin taitaa olla resoria, kun ei kaapin kätköistä löytynyt oikean väristä velouria). Kaava on Saimi Ottobresta 1/2009 ja koko on 116 cm. Lintu-applikaatio on Homemade Gifts Made Easy -sivulta.
Edellisten ompelusten saajien serkkupojille ompelin housut ja haalarit. Housut ovat 92 cm-kokoiset Saimit ja auto-applikaatio on samalta sivulta kuin aiempi lintukin. Sammaleenvihreä velour on omista kokoelmista löytynyttä, ajat sitten tilattua, samoin haalareiden ihana Leijonavelour. Olen tuota leijonaa säästellyt vuosikaudet, koska se on niin ihanaa. Nyt kummipojalle raaskin siitä ommella pikkuruiset haalarit koossa 68 cm. Olalla on kam-nepparit ja selkäpuolella leijonat ovat takaapäin. Haalarin kaava on Ompeluelämää-ryhmästä Facebookista meandi-tyyppiset haalarit.
Sampsukasta tilatusta Iloiset tatit -velourista tuli mekko miehen sukulaistytölle. Kaavana luottokaavani, jolla olen tehnyt Pikkuapulaiselle monta mekkoa ja joka on muunnelma Ottobren 6/2010 Ines-puserosta. Mekon koko on 98 cm.
Mekon saajan siskolle ompelin velourhousut, joiden lahkeeseen lenteli iloisen kirjava lintu. Housujen laventelinvärinen velour ja resori on tilattu Ikasyriltä, applikaation velourtilkut ovat vanhaa jäämistöä (nokka tosin taitaa olla resoria, kun ei kaapin kätköistä löytynyt oikean väristä velouria). Kaava on Saimi Ottobresta 1/2009 ja koko on 116 cm. Lintu-applikaatio on Homemade Gifts Made Easy -sivulta.
Edellisten ompelusten saajien serkkupojille ompelin housut ja haalarit. Housut ovat 92 cm-kokoiset Saimit ja auto-applikaatio on samalta sivulta kuin aiempi lintukin. Sammaleenvihreä velour on omista kokoelmista löytynyttä, ajat sitten tilattua, samoin haalareiden ihana Leijonavelour. Olen tuota leijonaa säästellyt vuosikaudet, koska se on niin ihanaa. Nyt kummipojalle raaskin siitä ommella pikkuruiset haalarit koossa 68 cm. Olalla on kam-nepparit ja selkäpuolella leijonat ovat takaapäin. Haalarin kaava on Ompeluelämää-ryhmästä Facebookista meandi-tyyppiset haalarit.
Meillä on maailman paras pihasauna, jota käyttävät oman perheemme lisäksi veljeni perhe ja vanhempani. Kaikkiin perheisiin ompelin lauteiden mukaan leikatun laudeliinan Raijan aitan Toimikas-pellavakankaasta. Pinkkireunainen jäi meille omaan käyttöön, sini- ja vihreäkanttiset menivät joululahjoiksi. Laudeliinoista on vaikeaa saada mitään järkevää kuvaa, mutta niiden toimivuus on (yhtä lukuunottamatta) jo testattu.
Joulun alla pidin myös pientä pussukkatehdasta. Näitä oli mukava ja nopea ommella, olinhan katsonut Farbenmixin Facebook-sivun vinkkaamana videon, jossa ommellaan pussukka 15 minuutissa. Kaikki pussukat ovat vuoritettuja ja pehmustettuja.
Oikein hyvää, rauhallista ja käsityörikasta joulun jatkoa kaikille!
torstai 13. joulukuuta 2012
Isoihin ja pieniin jalkoihin
Pikkuapulaisen päiväkotihenkilökunnan tossuttaminen jatkuu. Koska en mistään löytänyt miehekästä tossumallia, neuloin ainoalle miespuoliselle lastentarhanopettajalle sukat. Tällä ohjeella olen tehnyt yhdet sukat ennenkin, vuosia sitten, ja nyt sen neulominen houkutti jälleen. Ohje löytyy Novitan talvinumerosta vuodelta 2008. Tein tuolla samalla kuviolla joskus myös lapaset, minusta kuvio on kaikessa yksinkertaisuudessaan kiva ja siihen saa mukavasti käytettyä niitä kaikkein pienimpiä lankakerän loppuja. Näistä sukista tuli aika retrot väritykseltään, mutta tykkään kyllä niistä. Nilkan resori saa sukat näyttämään tosi hassuilta ilman jalkoja, siksipä ne onkin kuvattu mieheni jaloissa.
Pikkuapulainen pyysi yhtenä aamuna viime viikolla uusia sukkia (karu totuushan on, ettei suutarin lapsilla ole kenkiä ja neulojan lapsen villasukat ovat liian pieniä), valitsipa hän itse punaisen langankin niihin. Seuraavana aamuna olivat koon 28 sukat valmiina, mutta kun niitä hänelle esittelin, sain kuulla, että ne kuuluu viedä "armeijan pataan" (meillä siis oli ollut jossain välissä puhetta Pelastusarmeijan joulupatakeräyksestä). Pienen maanittelun jälkeen sukat kuitenkin kelpasivat, vaikka hyvä kohdehan tuo joulupatakin olisi toki ollut.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Pukin puuhia
Minulla on ollut tapana neuloa jotakin Pikkuapulaisen päiväkodin tädeille jouluksi. Ensimmäisenä päiväkotivuonna tein sukkia, toisena lapasia. Nyt ovat ryhmä ja sen myötä tädit vaihtuneet ja tänä vuonna ajattelin tehdä taas jotain jalkaan laitettavaa. Aikaa on ollut vähemmän kuin aiempina vuosina (tai ehkä suunniteltuja projekteja enemmän), joten halusin neuloa jotain vähän nopeampaa. Löysinkin Dropsin sivulta tossuohjeen, joka on helppo, ihan kiva ja todella nopea (minunkaan hitaalla neulomistahdillani ei yhteen tossuun ole juuri yhtä iltaa kauempaa mennyt). Ongelma näissä Dropsin ohjeissa turkulaiselle on se, että ohjeiden mukaista lankaa ei tästä kaupungista saa, sillä missään täkäläisessä kaupassa ei myydä Dropsia. Salosta saisi, mutta sinne en sentään lähtenyt ajelemaan, koska ajattelin Tapion kaupasta tilaamisen tulevan halvemmaksi kuin bensakulut (varsinkin, jos ei tilaa mitään ylimääräistä siinä mukana).
Ylimmät tossut tein jo ennen Tapion tilausta, niissä on lankana on Marks&Kattens Samo, jota saa mm. Lankamaailmasta. Toiset tossut ovat Eskimo Printiä, kolmannet ihan tavallista Eskimoa, neljännet Novitan Keloa ja kaksi alinta paria ovat Eskimo Tweediä. Keltaisiin tuli mielestäni liian löysä tossun suu ja ne jäävätkin varmaan minulle itselleni. Niinpä tein vielä nuo yhdet Kelosta, mikä yllätyksekseni tuntuikin sopivan näihin tossuihin parhaiten (tai ainakin pidin eniten siitä syntyneestä neulepinnasta. Ohjetta myöskään ei tarvinnut mitenkään soveltaa, vaan ihan oikea koko tuli Eskimon silmukka- ja kerrosmäärillä neulottuna).
Nyt on puikoilla päiväkotisedän sukat ja niiden jälkeen pääsen neulomaan muutaman joululahjan vielä sukulaisille tai ystävillekin. Ompelukone on nukkunut muutamaa joululahjasurautusta lukuunottamatta talviunta. Kankaita on leikattuinakin odottamassa, mutta talvi (varsinkin tämä syyspuoli siitä) on minulle aina lanka-aikaa, kankaat ja ompelu alkavat toden teolla houkutella vasta kevättalvella.
Ylimmät tossut tein jo ennen Tapion tilausta, niissä on lankana on Marks&Kattens Samo, jota saa mm. Lankamaailmasta. Toiset tossut ovat Eskimo Printiä, kolmannet ihan tavallista Eskimoa, neljännet Novitan Keloa ja kaksi alinta paria ovat Eskimo Tweediä. Keltaisiin tuli mielestäni liian löysä tossun suu ja ne jäävätkin varmaan minulle itselleni. Niinpä tein vielä nuo yhdet Kelosta, mikä yllätyksekseni tuntuikin sopivan näihin tossuihin parhaiten (tai ainakin pidin eniten siitä syntyneestä neulepinnasta. Ohjetta myöskään ei tarvinnut mitenkään soveltaa, vaan ihan oikea koko tuli Eskimon silmukka- ja kerrosmäärillä neulottuna).
Nyt on puikoilla päiväkotisedän sukat ja niiden jälkeen pääsen neulomaan muutaman joululahjan vielä sukulaisille tai ystävillekin. Ompelukone on nukkunut muutamaa joululahjasurautusta lukuunottamatta talviunta. Kankaita on leikattuinakin odottamassa, mutta talvi (varsinkin tämä syyspuoli siitä) on minulle aina lanka-aikaa, kankaat ja ompelu alkavat toden teolla houkutella vasta kevättalvella.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Sukkaa, tossua, mekkoa...
...vähän kaikkea täällä (verkkaisesti) valmistuu. Bloggaaminen on kovin hiljaista, sillä koskaan ei tunnu olevan aikaa istahtaa koneelle niin, että saisi kokonaisen päivityksen aikaiseksi.
Paljon kiitoksia edelliseen postaukseen tulleista kommenteista. Ei se kirjoneule vaikeaa ole, vähän keskittymistä vaativaa vain, ja kyllä kaikkien kannattaa kokeilla. Nipin ohje on tosi hyvä ja selkeä, kuvaakin on helppo seurata (joskus kun noita kuvia katsoessa joutuu kamalasti pinnistelemään. Jos sellainen kuva/ohje tulee vastaan, kannattaa käydä lukemassa, mitä Kardemummalla on kerrottavaa kirjoneuleiden tekemisestä).
Viime viikonloppuna oli isänpäivä. Vanhempani viettivät sitä - ja ehkä vielä enemmän äitini pyöreän luvun synttäreitä - merellisissä maisemissa Utössä. Mikäpä siis olisikaan sopinut paremmin isänpäivälahjaksi kuin Merenkulkija-sukat. Äitini taas sai lahjaksi Aino-Elinan tossut, joiden ohje löytyy Novitan talvinumerosta vuodelta 2007. Molemmissa lankana on 7 veljestä.
Ompelukonekin on surissut (vähän, mutta kuitenkin). Pitkästä aikaa halusin koittaa applikointia. Jälki ei ole kaunista, mutta Pikkuapulainen rakastaa pupumekkoaan, minä taas sen ihanaa, viininpunaista väriä.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Maatuskat
Taimitarhan Nipi suunnitteli kesällä ihanat maatuskalapset ja kirjoittipa ohjeenkin niihin meidän muiden neulojien iloksi. Nyt vasta sain minäkin kokeiltua ohjetta. Viimeisestä tekemästäni kirjoneuleesta on aikaa rutkasti ja se näkyy lopputuloksessa, mutta ohje oli kiva ja selkeä - ja lapaset kaksinkertaisesta 7 veljeksestä ovat varmasti lämpimät. Nämä menevät Korvatunturin jakelupalvelun kautta ystävän käsiä lämmittämään.
lauantai 20. lokakuuta 2012
Pientä ja nopeaa
Viime viikonloppuna pääsin käärimään pakettiin pienet junasukat, jotka neuloin ihanalle kummipojallemme. Kuvassa sukat näyttävät keltaisilta, mutta ovat kyllä oikeasti luonnonvalkoisesta Novita Woolista neulotut. 2,5 mm:n puikoilla tuli sen verran tiukkaa jälkeä, että pääsen neulomaan seuraavat, mutta isommat sukat aika pian. Mikäs sen mukavampaa!
Poikkesin jokunen viikko sitten Helmikankaassa Laitilassa matkallani Uuteenkaupunkiin (valitettavasti Friikaan tutustuminen jäi tälläkin reissulla tekemättä). Ihana petroolinvärinen velour halusi ehdottomasti lähteä mukaani (samoin pätkä Noshin sinistä kuumailmapalloneulosta ja nerokkaasti pesin sen yhtä aikaa tämän velourin kanssa. Lopputuloksena ovat siniset pilvet taivaalla kuumailmapallokankaassa). Aikomukseni oli aluksi ommella velourista jotain itselleni, mutta koska miehenikin piti kankaasta ja sen väristä, tein siitä kotihousut hänelle. Housuihin tein vyötärökaitaleen mustasta resorista, jolla kanttasin myös taskujen suut. Taskujen reunat ja lahkeiden käänteet ompelin näkyvästi mustalla langalla ja overlock-ompeleella - enkä ole oikein varma, tykkäänkö lopputuloksesta vai en. Mutta kyllä ne nyt kotihousuina menevät. Kangas ainakin on ihanaa.
Seuraavaksi houkuttaisi kokeilla Tosimummon tuplahihaohjetta. Kun vaan saisi jostain aikaa (ja kärsivällisyyttä) leikata kankaat...
Poikkesin jokunen viikko sitten Helmikankaassa Laitilassa matkallani Uuteenkaupunkiin (valitettavasti Friikaan tutustuminen jäi tälläkin reissulla tekemättä). Ihana petroolinvärinen velour halusi ehdottomasti lähteä mukaani (samoin pätkä Noshin sinistä kuumailmapalloneulosta ja nerokkaasti pesin sen yhtä aikaa tämän velourin kanssa. Lopputuloksena ovat siniset pilvet taivaalla kuumailmapallokankaassa). Aikomukseni oli aluksi ommella velourista jotain itselleni, mutta koska miehenikin piti kankaasta ja sen väristä, tein siitä kotihousut hänelle. Housuihin tein vyötärökaitaleen mustasta resorista, jolla kanttasin myös taskujen suut. Taskujen reunat ja lahkeiden käänteet ompelin näkyvästi mustalla langalla ja overlock-ompeleella - enkä ole oikein varma, tykkäänkö lopputuloksesta vai en. Mutta kyllä ne nyt kotihousuina menevät. Kangas ainakin on ihanaa.
Seuraavaksi houkuttaisi kokeilla Tosimummon tuplahihaohjetta. Kun vaan saisi jostain aikaa (ja kärsivällisyyttä) leikata kankaat...
perjantai 5. lokakuuta 2012
No, nähtiin sitten sekin päivä...
... sanoi mies, kun kerroin olevani tosi tyytyväinen tähän ompelukseen. Kaava on Ines Ottobresta 6/2010 koossa 98 cm, tosin pidensin helman mekkopituuteen (mallia otin Småfolkin mekosta) ja lisäsin hihansuille resorit. Kaikki resorit ompelin ensimmäistä kertaa nelinkertaisina ja ihan vaan suoralla ompeleella kiinni, ei mitään kaksoisneulalla säätämistä (tai eihän siinä muuta säätämistä yleensäkään ole kuin se neulan vaihtaminen).
Ines-puseron puhvihihat sopivat minusta mekkoon oikein kivasti (puserossa ne saavat käyttäjänsä näyttämään vähän kehonrakentajalta, ainakin joskus omaan silmään tuntuu siltä). Tällä kaavalla tulee tehtyä varmasti mekkoja enemmänkin. Viime aikoina vaan olen pihiyttäni tilannut puseroita varten vain puoli metriä kangasta ja tähän sitten tietysti tarvittaisiin 60 cm. Nyt ei voi kuin todeta (aikoja sitten) edesmenneen Pikkumummoni sanoin: "Turha nuukuus ja pien varkaus ei kannata." Tämä kangas on Jätti-Rättilöytöjä, hintaa varmaan sen tavalliset 6 euroa metriltä, niinpä olenkin raaskinut ostaa tarpeeksi pitkän pätkän.
Ines-puseron puhvihihat sopivat minusta mekkoon oikein kivasti (puserossa ne saavat käyttäjänsä näyttämään vähän kehonrakentajalta, ainakin joskus omaan silmään tuntuu siltä). Tällä kaavalla tulee tehtyä varmasti mekkoja enemmänkin. Viime aikoina vaan olen pihiyttäni tilannut puseroita varten vain puoli metriä kangasta ja tähän sitten tietysti tarvittaisiin 60 cm. Nyt ei voi kuin todeta (aikoja sitten) edesmenneen Pikkumummoni sanoin: "Turha nuukuus ja pien varkaus ei kannata." Tämä kangas on Jätti-Rättilöytöjä, hintaa varmaan sen tavalliset 6 euroa metriltä, niinpä olenkin raaskinut ostaa tarpeeksi pitkän pätkän.
tiistai 2. lokakuuta 2012
Lisää nakinkuoria
Paljon kiitoksia Sulo Vilén -kommenteista! Joku kyseli, tuleeko pipo harrastajateatterilaiselle. Ei tule, vaan kuulemma sekä arki- että juhlakäyttöön ihan normaalielämässä (joo, minulla on vähän tuollainen persoonallinen veli, mutta näkisittepä sen siskon!).
Täällä on pitkästä aikaa surissut ompelukone. Jotenkin näin syksyn tullen neulominen tuntuu mieluisammalta, mutta sain kuitenkin järjestettyä vähän ompeluaikaa ja -motivaatiota tässä parina päivänä. Niinpä syntyi kaksi nakinkuorta :).
Kokeillessani tätä tunikaa kysyin mieheltäni, näyttääkö se liikaa makkarannahalta. Pikkuapulainen tietysti nappasi idean omakseen ja tuon jälkeen olen aina tunikaa käyttäessäni kuullut: "Hieno paita, näyttää vähän nakinkuorelta!" Nakki lienee tutumpi versio makkarasta 3-vuotiaalle. En osaa kommentista loukkaantua, sillä tuo lapsi rakastaa nakkeja - ties kuinka suuri tämä kohteliaisuus onkaan! Tuo kaava jäi siis käyttöön ja sillä surauttelin pari tunikaa itselleni lisää (kaava on SK:stä 4/2010, tosin reilusti muokattuna).
Mustavalkoisesta tunikasta tuli heti suosikkini, vaikka epäilenkin sen olevan lyhytikäinen kankaan laadun takia (eipä ollut hinnallakaan kyllä pilattu). Eurokankaan ihana mangonkeltainen pallotrikoo taas ei oikein imartele tätä sorjimmat päivänsä nähnyttä vartaloa, mutta ehkä sekin ajan myötä muotoutuu paremman näköiseksi (tai käyttäjä saa jumpattua vatsakumpunsa pienemmäksi)... Kangas ainakin on ihanaa. Ompelin siitä keväällä lyhythihaisen tunikan, mutta yhdellä ensimmäisistä käyttökerroista kävin katsomassa lampaita, joista yksi ei muistanut laittaa sorkkaa suunsa eteen yskäistessään ja niinpä tunikassa on ikuiset jäljet lampaan ysköksestä. Ei auttanut sappisaippua, ei muu tahranpoistoaine. No, takakappaleesta ehkä muotoutuu jotain Pikkuapulaiselle ja viime reissulla Eurokankaassa ihastuin, kun samaa kangasta oli taas tarjolla.
Täällä on pitkästä aikaa surissut ompelukone. Jotenkin näin syksyn tullen neulominen tuntuu mieluisammalta, mutta sain kuitenkin järjestettyä vähän ompeluaikaa ja -motivaatiota tässä parina päivänä. Niinpä syntyi kaksi nakinkuorta :).
Kokeillessani tätä tunikaa kysyin mieheltäni, näyttääkö se liikaa makkarannahalta. Pikkuapulainen tietysti nappasi idean omakseen ja tuon jälkeen olen aina tunikaa käyttäessäni kuullut: "Hieno paita, näyttää vähän nakinkuorelta!" Nakki lienee tutumpi versio makkarasta 3-vuotiaalle. En osaa kommentista loukkaantua, sillä tuo lapsi rakastaa nakkeja - ties kuinka suuri tämä kohteliaisuus onkaan! Tuo kaava jäi siis käyttöön ja sillä surauttelin pari tunikaa itselleni lisää (kaava on SK:stä 4/2010, tosin reilusti muokattuna).
Mustavalkoisesta tunikasta tuli heti suosikkini, vaikka epäilenkin sen olevan lyhytikäinen kankaan laadun takia (eipä ollut hinnallakaan kyllä pilattu). Eurokankaan ihana mangonkeltainen pallotrikoo taas ei oikein imartele tätä sorjimmat päivänsä nähnyttä vartaloa, mutta ehkä sekin ajan myötä muotoutuu paremman näköiseksi (tai käyttäjä saa jumpattua vatsakumpunsa pienemmäksi)... Kangas ainakin on ihanaa. Ompelin siitä keväällä lyhythihaisen tunikan, mutta yhdellä ensimmäisistä käyttökerroista kävin katsomassa lampaita, joista yksi ei muistanut laittaa sorkkaa suunsa eteen yskäistessään ja niinpä tunikassa on ikuiset jäljet lampaan ysköksestä. Ei auttanut sappisaippua, ei muu tahranpoistoaine. No, takakappaleesta ehkä muotoutuu jotain Pikkuapulaiselle ja viime reissulla Eurokankaassa ihastuin, kun samaa kangasta oli taas tarjolla.
maanantai 1. lokakuuta 2012
Ei ehkä vuoden tyylikkäin neulomus...
...mutta toivottu kyllä, eli Sulo Vilén -pipo veljelle synttärilahjaksi. Lanka Novitan kampanjalanka Viivi (100 % akryyli), tupsussa vaaleankeltainen Wool. Silmukoita oli 96 ja puikot 4 mm, jotta varmasti tulisi riittävän tiivis pipo, että jää hyvin töröttämään pystyyn pään päälle. Kuvattu tietysti saajansa päässä.
Itse en ole koskaan katsonut Tankki täyteen -sarjaa, mutta onneksi netistä löytyy kuvia, joista ottaa mallia.
perjantai 28. syyskuuta 2012
Ruotosukat
Olen Novitan viime syksyn sukkaextrasta suunnitellut tekeväni useammatkin sukat. Ensimmäisenä kokeiluun pääsivät miehen ruotosukat (ja vuosi näköjään täytyi aloittamista odottaa). Lehdessä sukat oli tehty raitalangalla ja yksivärisellä, joten kuvio ei tullut niin hyvin esiin kuin näissä kahdella yksivärisellä tehdyissä. Raitalankaversio oli kyllä minusta paljon kauniimman näköinen kuin tämä, joten jos vielä tällä ohjeella teen, noudatan lehden esimerkkiä lankavalinnan suhteen. Sukat valmistuivat nopeasti ja olivat kivat neuloa. Silti en mitenkään ihastunut tähän malliin. Lankana tietysti 7 veljestä, jota kului 150 g.
tiistai 25. syyskuuta 2012
Minä tein sen!!!
En ole Pikkuapulaisen syntymän jälkeen kuvitellutkaan neulovani mitään pienen lapsen villahaalaria isompaa (ja niitäkin ani harvoin). Niinpä selkäpiitä vähän kylmäsi, kun veljenvaimo kysäisi, voisinko neuloa heidän pojalleen villatakin koossa 170 cm. Koska kuulin pojan itse ehdottaneen asiaa, en hennonut kieltäytyä. Novitan vuonna 2006 ilmestyneestä nuorisoextrasta löysin ihan perusribbineuleisen villatakin ohjeen oikeassa koossa ja vielä luottolangalleni, 7 veljekselle. Tiedän, että monet neulovat useita villatakkeja vuodessa ja vieläpä monimutkaisin palmikoin tai mallineulein, mutta minulle tämä oli saavutus! Kuvassa takki on survottu minun ei-niin-nuorekkaan vartaloni päälle, mutta saajallaan se tulee varmasti näyttämään ihan kivalta (takki meneen synttärilahjaksi joulukuussa, mutta luotan siihen, etteivät kohta 12-vuotiaat pojat ole kiinnostuneita tätiensä neuleblogeista). Väriksi toivottiin tummanvihreää, mutta 7 veljeksen syksyn värikartta päätti, että takista tulee oliivinvihreä. Lankaa tähän meni vähän yli 600 g. Metallinen vetoketju löytyi Eurokankaasta. Takkiin neulottiin alavara vetoketjulle ja möhlisin sen kiinnittämisen niin, että jouduin kertaalleen ratkomaan ompelukoneella vetoketjun päälle ompelemani alavaran irti. Jokainen neuloja tietää, että ratkoja ja neule samassa lauseessa mainittuina eivät tiedä hyvää... Selvisin kuitenkin kauhunväristyksillä ja nyt vetoketju kulkee kivasti. Ja alavaraa en aio koskaan enää neuloa, vaikka ohjeet sanoisivat mitä.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
Pikkuiset sukkaset pieneen jalkaan...
...sopivat parhaiten ylimalkaan.
Junasukat eivät esittelyjä kaivanne. Ne kääräistiin tänään ristiäislahjapakettiin neitokaiselle, joka aiemmin sai harmaan nutun. Lankana näissäkin Novita Woolin marttaväri vaalea hopea.
lauantai 15. syyskuuta 2012
Toinen samanmoinen
Tein loppukeväästä ja alkukesästä kaksi vauvannuttua tutulla Dropsin ohjeella. Toinen löytyy tuolta alempaa, mutta nyt, kun toisenkin saaja on syntynyt, voin näyttää tämän.
Lankana on jälleen Novita Wool ja värit niitä marttavärejä - tosin tuo "vaalea kaura" on kyllä ihan samaa kuin se perusväri luonnonvalkoinen. Ja mitähän mahdoin ajatella, kun ompelin napit valkoisella langalla?!! Kuvassa näyttää aika ikävältä tuollainen päähänpisto... Mutta lämmin nuttu on varmasti, toivottavasti pääsee käyttöön ja on sopiva.
Lankana on jälleen Novita Wool ja värit niitä marttavärejä - tosin tuo "vaalea kaura" on kyllä ihan samaa kuin se perusväri luonnonvalkoinen. Ja mitähän mahdoin ajatella, kun ompelin napit valkoisella langalla?!! Kuvassa näyttää aika ikävältä tuollainen päähänpisto... Mutta lämmin nuttu on varmasti, toivottavasti pääsee käyttöön ja on sopiva.
tiistai 28. elokuuta 2012
Kesäiloa syksyyn
Tilasin Ikasyristä aikanaan ihanaa kesäilotrikoota heti, kun sitä sai. Helmikuusta saakka olen siis jemmannut tuota kangaspalaa ja pohtinut, mitä tästä ihanuudesta raaskisi tehdä. Nyt vihdoin uskalsin ottaa sakset käteen ja leikata siitä ihan perustunikan Ottobren 4/2011 Dreamland-kaavalla. Tunikassa on etupuolella pieni halkio ja nappi, mutta ne eivät tässä takaapäin otetussa kuvassa näy. Tykkäsin kaavasta ja näitä on suunnitteilla enemmänkin. Loppupala kesäilosta jää odottamaan ensi kesää ja pääsee silloin ehkä Mail Express -tunikaa koristamaan. Kohta on saatavilla arvattavasti aivan yhtä ihanaa talvi-iloa, sitä pystyy tilaamaan ainakin Royal-tuotteelta. Luvassa siis lisää kankaan marinointia. Koskahan tulisi syysilo: värikkäitä lehtiä ja punaposkisia lapsia lehtikasoissa hyppimässä?
Joskus paikallinen kangaskauppamme Jätti-Rätti yllättää iloisesti. Hinta-laatusuhde on siellä aina kohdallaan, mutta kivoja trikoita löytyy tosi harvoin. Viime reissulla näin kuitenkin ihanaa kukkatrikoota, jota oli saatava oman paidan verran. Kaava on Suuresta Käsityölehdestä 4/2010 ja ihan toimiva, vaikka seuraavaan versioon aion kyllä tehdä reilusti muutoksia. On niitä jo tässä ensimmäisessä versiossakin, nappilistan jätin ainakin pois. Rypytyksen tein framilonilla, koska se nyt vain on niin nopeaa ja kätevää (ja framilonia sattui olemaan sopivasti ompelukoneen vieressä). Samaa kangasta oli myös vihreän sävyisenä, se vähän polttelisi, kun metrihintakin oli muistaakseni jotain kuuden euron luokkaa...
sunnuntai 19. elokuuta 2012
Se on neule!!!
Olen kesän aikana neulonut kaksi vauvannuttua, joista ensimmäisen saaja on jo syntynyt ja rohkenen siis nutun esitellä. Ohje on vanha tuttu Dropsilta, olen neulonut tuolla ohjeella muistaakseni ainakin 5 nuttua aiemmin. Seuraavaksi etsin kyllä jo uuden nuttuohjeen. Loputon ainaoikeinneule ei ole minun juttuni, vaikka siitä kaunista, lämmintä ja pehmeää pintaa syntyykin (neulon nyt villatakkia koossa 170 cm ja se tuntuu valmistuvan nopeammin kuin yksi vauvannuttu). Lanka on Novita Woolia, niitä marttavärejä (hopea ja vaalea hopea), joita ei saa kuin Helsingin LankaDelistä tai tilattuna klubikaupasta (mur... onneksi tilaamani lanka riitti). Ihanat, nuttuun aivan täydelliset kukkanapit löysin Käsityö-Kaisasta täältä Turusta.
lauantai 18. elokuuta 2012
Sukulaislapsille
Tehtyäni veljentytölle kylpytakin heinäkuussa lupasin sellaisen hänen veljelleenkin. Toiveet olivat tummanvihreä ja ei mitään kuvaa (vaikka sieluni silmin näin sen punaisen Angry Birds -linnun tätä vihreää froteeta vasten niin hienona...). Onneksi löysin kankaaseen lähes täydellisesti sopivan vinokantin. Kaava tähän oli jostakin Suuresta Käsityölehdestä, olisiko ollut joulunumero vuodelta 2006 tai -07. Koitin kovasti tehdä XS:n leveydellä ja M-koon pituudella, mutta SK ei ollut kaavojen asettelussa tehnyt tuota muuntamista yhtä helpoksi kuin Ottobre yleensä on. Kylpytakkien ompelusta ei vieläkään tullut suosikkihommaani: kaikki paikat ovat täynnä sitä froteeröhnää - niin ompelukoneessa kuin sen ulkopuolellakin.
Koska tädit haluavat olla tasapuolisia ja veljentytön kylpytakki oli synttärilahja ja veljenpojan ei, tein veljentytölle paidan kaapissa jonkin aikaa marinoituneesta lammastrikoosta. Olin aikanaan ostanut kangasta liian ison pätkän Pikkuapulaisen vaatetta varten, enkä siksi ollut raaskinut leikata sitä aiemmin. Kaava on Ottobren 4/2012 Fancy Mix ja koko 146 cm.
Sitten seuraa tässä neuleblogissa suuri ilmoitus: seuraavaksi aion päivittää ihan oikean neuleen (edellinen kerta olikin huhtikuussa)! Joskus mietin, pitäisikö blogin nimi vaihtaa neuleista joksikin muuksi. Toistaiseksi se kuitenkin pysyy samana, sillä olen mielestäni enemmän neuloja kuin ompelija, vaikka neuleita valmistuukin tuskastuttavan hitaaseen tahtiin...
Koska tädit haluavat olla tasapuolisia ja veljentytön kylpytakki oli synttärilahja ja veljenpojan ei, tein veljentytölle paidan kaapissa jonkin aikaa marinoituneesta lammastrikoosta. Olin aikanaan ostanut kangasta liian ison pätkän Pikkuapulaisen vaatetta varten, enkä siksi ollut raaskinut leikata sitä aiemmin. Kaava on Ottobren 4/2012 Fancy Mix ja koko 146 cm.
Sitten seuraa tässä neuleblogissa suuri ilmoitus: seuraavaksi aion päivittää ihan oikean neuleen (edellinen kerta olikin huhtikuussa)! Joskus mietin, pitäisikö blogin nimi vaihtaa neuleista joksikin muuksi. Toistaiseksi se kuitenkin pysyy samana, sillä olen mielestäni enemmän neuloja kuin ompelija, vaikka neuleita valmistuukin tuskastuttavan hitaaseen tahtiin...
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Synttärimekko
Meillä juhlitaan kohta tärkeitä synttäreitä. Jokainen melkein 3-vuotias tietää, että synttäreillä on hyvä olla uusi mekko, joka on tehty maailman ihanimmista kankaista. Nämä kankaat tilasin Iinulta ja osuin ilmeisesti oikeisiin valintoihin, sillä Pikkuapulainen halaili kankaita niiden tultua paketista: "Ihania kankaita, minun lemppareita!"
Mekon mallihan on (jälleen kerran) Riine, tällä kertaa oli pakko laittaa pienemmät hihat (muistaakseni tämä oli hihavariaatio nro 3), koska kangasta ei niihin tavallisesti käyttämiini (nro 4) riittänyt. Koko on 86/92 cm, mutta helmaröyhelön lisäsin ihan täyspitkän mekon helmaan (röyhelömallin kaavassa helmaa lyhennetään), koska malli on vähän lyhyt Pikkuapulaiselle (joka tosin on 96 cm pitkäkin...).
Jokohan tämä olisi viimeinen Riine tälle kesälle? Nyt niitä on tehtyinä neljä. Seuraavaksi haluttaisi ehkä tehdä Maret tai Alviina, mutta ehkä pitää pikkuhiljaa siirtyä talvisempiin ompeluksiin. Sitten on kevään korvalla taas ihanaa kaivaa Mekkotehdas esiin.
Mekon mallihan on (jälleen kerran) Riine, tällä kertaa oli pakko laittaa pienemmät hihat (muistaakseni tämä oli hihavariaatio nro 3), koska kangasta ei niihin tavallisesti käyttämiini (nro 4) riittänyt. Koko on 86/92 cm, mutta helmaröyhelön lisäsin ihan täyspitkän mekon helmaan (röyhelömallin kaavassa helmaa lyhennetään), koska malli on vähän lyhyt Pikkuapulaiselle (joka tosin on 96 cm pitkäkin...).
Jokohan tämä olisi viimeinen Riine tälle kesälle? Nyt niitä on tehtyinä neljä. Seuraavaksi haluttaisi ehkä tehdä Maret tai Alviina, mutta ehkä pitää pikkuhiljaa siirtyä talvisempiin ompeluksiin. Sitten on kevään korvalla taas ihanaa kaivaa Mekkotehdas esiin.
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Valmistautumista syksyyn
Monissa blogeissa on jo näkynyt syksyä varten ommeltuja pitkähihaisia ja housuja. Esimerkkiä seuraten aloitin syksyyn valmistautumisen minäkin (vaikka tuli tuossa eilen kyllä napsuteltua Iinulta muutama kesäinen mekkokangaskin ostoskoriin. Eihän syksy vielä tule, eihän...).
Ines-puseron kaava löytyy Ottobresta 6/2010. Lehteä selaillessani olin ihmeissäni, etten ollut kaavaa aiemmin kokeillut - ehkä se johtuu siitä, että lehden ilmestyessä 92 cm:stä alkavat koot tuntuivat ihan liian isoilta silloin niin pienelle Pikkuapulaiselle.
Paita on kokoa 98 cm ja sellaisenaan mielestäni oikein sopiva käyttäjälleen. Vaikken liiemmin prinsessavaatteista välitäkään, täytyy myöntää, että onhan tämä aika suloinen puhvihihoineen ja satiininauharusetteineen. Taidanpa ommella toisenkin...
Ines-puseron kaava löytyy Ottobresta 6/2010. Lehteä selaillessani olin ihmeissäni, etten ollut kaavaa aiemmin kokeillut - ehkä se johtuu siitä, että lehden ilmestyessä 92 cm:stä alkavat koot tuntuivat ihan liian isoilta silloin niin pienelle Pikkuapulaiselle.
Paita on kokoa 98 cm ja sellaisenaan mielestäni oikein sopiva käyttäjälleen. Vaikken liiemmin prinsessavaatteista välitäkään, täytyy myöntää, että onhan tämä aika suloinen puhvihihoineen ja satiininauharusetteineen. Taidanpa ommella toisenkin...
tiistai 31. heinäkuuta 2012
Keittiöverhon uusi elämä
Äitini oli laittamassa kirppikselle vanhoja verhojaan. Nappasin kasasta mukaani yhden aikomuksenani tehdä siitä jotain Pikkuapulaiselle. Kuinka ollakaan, kotona kankaasta muotoutui tunika minulle itselleni. Ihanaa kulunutta, kevyttä puuvillakangasta, täydellistä hellepäiviin (jos niitä vielä tulisi). Kaava on Surrur - tee oma marimekkosi -kirjan minuuttimekko. Mainio kaava, onpa hyvä, että tuli kokeiltua. Seuraavasta mekosta teen pidemmän, tässä tuli verhon pituus vastaan. Tai sitten teen toisen samanlaisen, jos tulee kiva, lyhyt verho vastaan...
torstai 26. heinäkuuta 2012
Katariina II
Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen!
Päätin tehdä Pikkuapulaisellekin oman Katariina-mekon. Kangas on pallotrikoota Fabriinasta ja mekon koko on 86/92 cm, mutta pituus on 98/104 cm-koosta (tuntuuko teistä muista, että Mekkotehtaan mekot ovat aika lyhyitä?).
Olipa mukavaa, että Turussakin oli yksi päivä, kun oli ulkona mekkokeli - ehkä se kesä tästä vihdoin alkaa!
perjantai 13. heinäkuuta 2012
Neiti Kesäheinille
Löysin Jätti-Rätistä Cicely Mary Barkerin Flower Fairies -kangasta kahdessa värissä. Halusin heti tehdä kankaista mekot keijukaismaiselle sisarusparille. Sinisen mekon kaava on Katariina ja violetin Riine - molemmat Mekkotehtaasta, tottakai. Sinisen mekon tein 122/128 cm -koossa, violetin taas 110/116 cm -koossa, mutta 122/128 cm pituudella.
Katariinoja on näkynyt monissa blogeissa mitä ihanampina versioina, mutta vasta tätä omaa ensimmäistä tehdessäni todella ihastuin malliin. Tällainen on ihan pakko tehdä Pikkuapulaisellekin ensi tilassa!
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Heinäkuun sankareille
Kesäloma ei näy ainakaan nopeuttavan päivitystahtia, vaikka ompelukone surisee ja puikot heiluvat ainakin melkein joka päivä. Osa töistä on hyshys-juttuja, osa vain suuritöisiä.
Heinäkuun alkupuolella olemme päässeet juhlimaan synttäreitä useammankin kerran, tällä kertaa tein lahjoista kaksi itse. Ensimmäisenä Riine-mekko (Mekkotehtaasta tottakai) koossa 86/92 cm 2-vuotisjuhliaan viettäneelle neitokaiselle. Kukkapuuvilla on ihanan kevyttä ja värikästä (livenä ihanampaa kuin kuvassa) ja hankittu heräteostoksena Eurokankaasta.
Veljentyttäreni täyttää 8 vuotta ja hänen äitinsä toivoi lahjaksi eläinaiheista kylpytakkia. Hankin Ottobren kylpytakkikaavapaketin ja tein takin koossa 152 cm, mutta, kuten kuvista näkyy, aika iso tuli, kun on vain hiukan liian pieni minulle, joka kuitenkin olen 165 cm pitkä... No, onneksi kylpytakissa koko ei ole niin tarkka - ja lapsillahan on taipumusta kasvaa. Heppa-applikaatioon selässä olen oikein tyytyväinen ja sen tekokin sujui (hitaasti, mutta) ongelmitta. Muu olikin sitten pelkkää suurta taistelua. Yleensä tykkään (ja ymmärrän) Ottobren ompeluohjeista ainakin melkein kaiken, mutta tällä kertaa shaalikaulus meni aivan yli ymmärryksen. Kääntelin ja vääntelin ja ompelin ja ratkoin sitä yhden päivän, kunnes luovutin. Niinpä takissa on huppu ja shaalikaulus löytyy roskiksesta... Onneksi olin tehnyt applikaation ensimmäiseksi ja halusin säästää sen, muuten koko takki olisi luultavasti tehnyt kaulukselle seuraa...
Heinäkuun alkupuolella olemme päässeet juhlimaan synttäreitä useammankin kerran, tällä kertaa tein lahjoista kaksi itse. Ensimmäisenä Riine-mekko (Mekkotehtaasta tottakai) koossa 86/92 cm 2-vuotisjuhliaan viettäneelle neitokaiselle. Kukkapuuvilla on ihanan kevyttä ja värikästä (livenä ihanampaa kuin kuvassa) ja hankittu heräteostoksena Eurokankaasta.
Veljentyttäreni täyttää 8 vuotta ja hänen äitinsä toivoi lahjaksi eläinaiheista kylpytakkia. Hankin Ottobren kylpytakkikaavapaketin ja tein takin koossa 152 cm, mutta, kuten kuvista näkyy, aika iso tuli, kun on vain hiukan liian pieni minulle, joka kuitenkin olen 165 cm pitkä... No, onneksi kylpytakissa koko ei ole niin tarkka - ja lapsillahan on taipumusta kasvaa. Heppa-applikaatioon selässä olen oikein tyytyväinen ja sen tekokin sujui (hitaasti, mutta) ongelmitta. Muu olikin sitten pelkkää suurta taistelua. Yleensä tykkään (ja ymmärrän) Ottobren ompeluohjeista ainakin melkein kaiken, mutta tällä kertaa shaalikaulus meni aivan yli ymmärryksen. Kääntelin ja vääntelin ja ompelin ja ratkoin sitä yhden päivän, kunnes luovutin. Niinpä takissa on huppu ja shaalikaulus löytyy roskiksesta... Onneksi olin tehnyt applikaation ensimmäiseksi ja halusin säästää sen, muuten koko takki olisi luultavasti tehnyt kaulukselle seuraa...
keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Jungle Stripes goes Polka Dots ja ihana Riine
Tilasin Fabriinasta jonakin postikuluttomuuspäivänä kolmea eri pallotrikoota Jungle Stripes -mekkoja varten. Tarkoituksena on tehdä tutuille tytöille kolme eri kokoista mekkoa. Aloitin suurimmasta. Tässä siis Jungle Stripes (Ottobre 3/2012) koossa 170 cm.
Kaapeista löytyi myös yksi päivittämätön Mail Express (Ottobre 1/2012) Pikkuapulaiselle. Kankaita ei kovin hyvin kuvassa näy, mutta yläosassa on orvokki-jerseytä (Ikasyristä), samoin taskuissa ja muut ovat tuota tuttua pallotrikoota Hannan Kankaasta.
Sitten tämän päivityksen ihanuus, Riine-mekko Mekkotehdas-kirjasta koossa 86/92 cm. Tätä oli tosi mukava tehdä, kun koko ajan oli olo, että tästä tulee varmasti ihana. Kangas on Jätti-Rätistä.
Kahden Mekkotehdas-mekon jälkeen tuntuu, että haluaisin ommella koko kirjan. Saa nähdä, kuinka käy :) Onneksi minulla on aikaa, sillä pieninkin koko sopii Pikkuapulaiselle vielä mainiosti.
Kaapeista löytyi myös yksi päivittämätön Mail Express (Ottobre 1/2012) Pikkuapulaiselle. Kankaita ei kovin hyvin kuvassa näy, mutta yläosassa on orvokki-jerseytä (Ikasyristä), samoin taskuissa ja muut ovat tuota tuttua pallotrikoota Hannan Kankaasta.
Sitten tämän päivityksen ihanuus, Riine-mekko Mekkotehdas-kirjasta koossa 86/92 cm. Tätä oli tosi mukava tehdä, kun koko ajan oli olo, että tästä tulee varmasti ihana. Kangas on Jätti-Rätistä.
Kahden Mekkotehdas-mekon jälkeen tuntuu, että haluaisin ommella koko kirjan. Saa nähdä, kuinka käy :) Onneksi minulla on aikaa, sillä pieninkin koko sopii Pikkuapulaiselle vielä mainiosti.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
Pikainen pikku hame
Iinun blogista löysin kivan ohjeen röyhelöhameeseen pikkutytölle. Itse asiassa kangaskin on Iinun kaupasta vuosi tai pari sitten tilattua. Kiva ohje, näitä tulee surauteltua varmasti lisääkin. Seuraaviin aion leikata vähän korkeammat kappaleet, koska ompelen aika isoilla saumavaroilla, niinpä alimmasta röyhelöstä jäi aika matala (johtuu toki päärmeestäkin). Muuten hamosesta tuli oikein sopiva ja mieleinen Pikkuapulaiselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)