Äitini oli laittamassa kirppikselle vanhoja verhojaan. Nappasin kasasta mukaani yhden aikomuksenani tehdä siitä jotain Pikkuapulaiselle. Kuinka ollakaan, kotona kankaasta muotoutui tunika minulle itselleni. Ihanaa kulunutta, kevyttä puuvillakangasta, täydellistä hellepäiviin (jos niitä vielä tulisi). Kaava on Surrur - tee oma marimekkosi -kirjan minuuttimekko. Mainio kaava, onpa hyvä, että tuli kokeiltua. Seuraavasta mekosta teen pidemmän, tässä tuli verhon pituus vastaan. Tai sitten teen toisen samanlaisen, jos tulee kiva, lyhyt verho vastaan...
Tosi kiva! Mä sain myös käsiini mummini vanhan verhokankaan ja mittailin äskettäin peilin edessä, että oisko kiva tehdä siitä jotain itselle. Pitäisi varmaan (vihdoin) käydä ostamassa Surrur.
VastaaPoistaSiis wau kun ihana! Vanhat verho- ja lakanakankaat ovat arvossa arvaamattomassa, niin ihania mekkoja ja tunikoita niistä saa aikaiseksi. Kiva nähdä toteutus tuosta minuuttimekosta, minultakin se kirja löytyy ja olen harkinnut mekon ompelemista.
VastaaPoistaHieno tunika! Ja myös kiitettävää kierrätystä.
VastaaPoistaHieno tuli tunikasta! Kierrätys kannattaa :)
VastaaPoistaTulipa raikas tunika!
VastaaPoista