Lomailua

Seesaw-mekosta Ottobresta 3/2013 on muodostunut lempparikaavani, näitä on syntynyt jo 5 kappaletta eri kokoisina (kolme tosin on lähtenyt maailmalle ilman kuvaamista). Pikkuapulaiselle ompelin yhden Ikasyrin ihanasta Keijuneito-jerseystä, joka on luultavasti kaikkien aikojen lempikankaani: niin tukevaa, kaunista, pehmeää - yhdellä sanalla kuvattuna laadukasta. Vahvaksi kilpailijaksi laadussa nousee tosin saman kaupan Soulbird-jersey, josta hurautin itselleni tunikan (ja juu, se kyllä kuvataan, kunhan hihattomassa tunikassa taas tarkenee).

Kesän tulo tuo aina mukanaan haluttomuuden neuloa - minä kun neulon melkein kaiken villalangasta. Hetkellisesti iskee himo virkata jotain puuvillaista ja niinpä Pikkuapulaiselle syntyi iloisen kirjava hattu Mandarin Petit -langan jämistä. Kuten yleensä aina, neuleblääh meni kuitenkin nopeasti ohi ja nyt on jo puikoilla villahaalari ensi talven varalle, koska ihanaa kesää kuitenkin aina vääjäämättä seuraavat syksy ja talvi.

Kuten viime postauksessa arvelinkin, tätä tekstiä kirjoitan jo kesälomalla. Ennen loman alkua muistettiin mukavia ja ammattitaitoisia päiväkotitätejä (ja -setää myös). Viime vuoden tapaan ompelin kasseja muovipussin kaavalla (oivallinen ohje on Pampaun blogissa), sillä Pikkuapulainen vaihtoi ryhmää tässä välissä ja pääsin käyttämään samaa ideaa uudelleen. Kankaat löytyivät Jätti-Rätistä. 

Äitienpäivälahjoja ja kaavakokeiluja

Päivitystahtini on taas hitaanlainen, samoin muiden blogien seuraaminen on ihan jäissä, koska huomaan olleeni erittäin riippuvainen Google Readerista, joka ei enää toimi... Miten muut Google Readerin käyttäjät ovat korvanneet tuon tyhjiön? Feedlyä koitin, mutta en oikein tykännyt siitä, koska haluaisin koko ajan nähdä, kuinka paljon lukemattomia päivityksiä on saatavilla ja Feedly näyttää vain osan niistä kerrallaan (tai sitten en vain osaa käyttää sitä). Blogilistaan taas en haluaisi enää palata oltuani käyttämättä sitä 5 vuotta.

Se käsityönörtteilystä. Eilinen äitienpäivä meni ja nyt pääsen esittelemään lahjat, jotka annoin. Äidilleni neuloin Revontulen Novita Polusta (väri punajuuri) ja ompelin trikoopaidan Marimekon Humppilan tehdasmyymälästä ostamastani trikoosta (kukkahattukuvassa paita on minun päälläni). Isoäidilleni virkkasin hatun Drops Bomull-Lin -langasta Dropsin ohjeella. Ihan kiva hattu, mutta liian iso (yleensä onnistun aina virkkaamaan liian pieniä päähineitä ja tällä kertaa virkkasin vähän turhankin varman päälle) ja lierin viisikulmainen muoto jäi vähän häiritsemään, olisi pitänyt olla lisäämättä silmukoita aina samoissa kohdissa. Hatun koristeluissa on käytetty Novitan uutta Bambu-lankaa (joka siis ei ole kovin bambuista, kuten edellinen oli) ja joitan puuvillalankojen jämiä.   


Ompelurintamalla olen kokeillut uusia kaavoja. Ottobren Hoops (3/2012-lehdestä) ei esittelyjä kaipaa, niitä on näkynyt blogeissa tosi paljon, mutta minä ompelin Pikkuapulaiselle ensimmäisen vasta nyt (viime postauksessa oli jo yksi lahjaksi mennyt Hoops, mutta vasta tämän näin sovitettuna). Kiva kaava ja muiden kokemuksista viisastuneena tein kaavasta suoraan vähän pidemmän version. Koko on tässä 104 cm, mutta pituus 110-koosta.

Tämän vuoden Ottobren kesänumerossa oli Seesaw-mekko, jota halusin heti kokeilla (varsinkin nähtyäni siitä versioita ilman kaulusröyhelöä). Ostin Jätti-Rätistä 1,2 metriä "hippibussitrikoota" tarkoituksenani tehdä siitä koeversio veljentytön mekkoa varten. Kun Pikkuapulainen näki kankaan, ihastui hän siihen oikopäätä. Onneksi tuo pätkä riitti mainiosti sekä 104- että 146-kokoiseen Seesawiin. Isommasta mekosta ei ole kuvaa, mutta se on muuten samanlainen kuin tämä pienempi, mutta kantit ovat limenvihreät. Tällä kaavalla aion tehtailla useampiakin mekkoja sekä pienemmässä että isommassa koossa, tosin yläosaa aion molemmissa pidentää nelisen senttiä.

Päivitystahtiini luottaen luulen kirjoittavani seuraavaa päivitystä kesälomalla. Siihen asti aurinkoista toukokuuta kaikille täällä vieraileville!

Se on Örkki!

Kun Novitan Ipana-teemanumero jokunen viikko sitten ilmestyi, selasin sitä Pikkuapulaisen kanssa ja lupasin tehdä siitä hänen toivomansa neuleen. Ajattelin villatakkia, puseroa tai vaikka pipoa, mutta peli oli menetetty, kun Pikkuapulainen näki halihirviön kuvan. Sellainen oli saatava. Monena päivänä sain vastata kysymykseen: "Äiti, koska sä teet mulle Örkin?" Joka kerta sain myös kuulla tarkennuksen: "Ei sit sitä siniraidallista, vaan se toinen" (kuvassa oli myös toinen hirviö, se olisi kuulemma kelvannut nuken leluksi, muttei omaksi). Torstaina sitten kävin vihdoin ostamassa 7 veljestä polkkaa karamellin värisenä, sillä eihän Örkin väri yksinkertaisesti VOI olla mikään muu kuin lehden kuvassa, vaikka lankaa meillä kyllä olisi ollut omastakin takaa... Nyt on Örkki valmis ja kyllä se on rakastettu, tälläkin hetkellä nukkuu saajansa kainalossa (suun vetoketju laitettiin yön ajaksi tiukasti kiinni, jotta Örkki ei herättäisi jutuillaan). Ohjeesta poiketen ompelin vetoketjun taakse kangasta, sillä toivon Örkin pitävän vanut sisällään vielä pitkään... 

Ei kahta ilman kolmatta

Virkkasin hyväksi havaitsemallani ohjeella (Sandnes Mandarin 0706 -lehtisestä) jo kolmannen mekon tänä vuonna. Tällä kertaa 4-vuotiaan kokoa (aiemmat ovat olleet 1 v. ja 2 v.). Lankana oli ohjeen mukainen Mandarin Petit, josta tykkään valtavasti - pehmeää, hyvin värit säilyttävää, virkatessa tosin vähän halkeilevaa, muttei pahasti. Tätä mekkoa oli hauska virkata, värit toivat melkein kuin aurinkoa syksyisiin sadepäiviin. Vaikka tämä onkin kesämekko, toimii se minusta oikein hyvin pitkähihaisen paidan päälläkin. Kuvassa mekko ei toki istu niin hyvin kuin voisi, onhan mallina 2-vuotias ja koko paljon suurempi. Mekon malli on kuitenkin sellainen, että henkarilla kuvattuna se näyttää aina huonolta.

Hauska sattuma oli, että samana päivänä kuin tämä lahjaksi menevä mekko valmistui, peri Pikkuapulainen serkultaan nelisen vuotta sitten tekemäni samanlaisen mekon. Tuota mekkoa olen nähnyt käytettävän vuosien varrella ahkerasti (ensin mekkona, sitten tunikana) ja silti se ei ollut kuluneen tai vanhan näköinen. Pikkuapulainen ihastui ikihyviksi (paljon enemmän kuin siitä mekosta, minkä hänelle tänä kesänä virkkasin) - olihan se sentään isomman serkkutytön vanha :)

Virkattu mekkonen

Tyypilliseen tapaani jämähdin jälleen samaan tuttuun ohjeeseen miettiessäni lahjaa miehen sukulaistytölle, joka maanantaina juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Ohjeen koot tuntuvat olevan reiluja, sillä tämä olisi enemmänkin kohta 2-vuotiaan Pikkuapulaisen kokoa kuin 1-vuotiaan, mutta onneksi lapsilla on taipumus kasvaa. Lankana on Schachenmayr Catania, jota kului 243 grammaa. Olisin oikeastaan halunnut tehdä mekon ohjeen mukaisesta Mandarin Petit -langasta, koska sen voi pestä 60 asteessa, mutta koska lähin lankakauppani ei tuota myynyt ja aloittamisella oli kiire, päädyin Cataniaan. En tosin tiedä, montako silmukkaa ajallisesti voitin, kun 2 km kauempana olevassa kaupassa olisi Mandarinia myyty... No, seuraavan mekon langat käyn hakemassa sieltä (näkyi olevan Modan tarjouslankakin nyt heinäkuussa...).

Kevään merkki

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Tiimalasikantapään kanssa pähkäily jatkuu ehkä joskus, mutta nyt ajattelin vähän aikaa pitäytyä siinä ihan perinteisessä kantapäässä. 

Jossain toisessakin blogissa sanottiin, että kevät saa aina aikaan puuvillalankojen virkkausvillityksen. Niin minullakin. Talvella en kuvittelisikaan koskevani virkkuukoukkuun, kesällä taas usein on puikoilla jo seuraavan talven villakamppeet - virkkausinnosta on siis otettava kaikki irti silloin, kun se iskee. Tällä kertaa virkkasin Pikkuapulaiselle mekon ohjeella, jolla olen tehnyt aiemminkin kaksi mekkoa (ja epäilen, ettei tämäkään jää viimeiseksi). 


Ohje on ihanan yksinkertainen ja se löytyy Sandnes Mandarin 0706 -lehtisestä. Lankana ohjeesta poiketen tällä kertaa Schachenmayr Catania, jota kului 290 grammaa. Mekon koko on 2-vuotiaan ja se onkin 1v 8kk:n ikäiselle Pikkuapulaiselle vähän iso vielä.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Toivottavasti aurinko paistaa kaikkialla yhtä komeasti kuin täällä.

Luovuus hukassa -peitto

Kiitoksia onnitteluista ja tervetulotoivotuksista! Ihanaa, että tännekin löydettiin. Nyt kun vielä oppisi käyttämään tätä Bloggeria.

Vanhoista valmistuneista haluan esitellä Pikkuapulaiselle 1-vuotislahjaksi (joka tosin myöhästyi) tekemäni päiväpeiton. Peittoa on tarkoitus jatkaa aina sängyn kasvaessa. Tällä hetkellä siihen on käytetty 677 grammaa Novita Woolia, mutta varmaan tulee tulevaisuudessa käytettyä muitakin lankoja, kun tuo Woolin värikartta on niin rajallinen - haluan siis, että peitosta on nähtävillä kaikki eri kokovaiheet, joten jokainen lisäpala tulee olemaan erilainen (toivottavasti kuitenkin vähän samassa väri-/sävymaailmassa). Eipä vaan luovuus oikein kukkinut tuota peittoa virkatessa - olisihan niitä värejä voinut välillä laittaa toiseen järjestykseenkin... Vasta työn ollessa liian pitkällä törmäsin myös ensi kertaa kuvaan peitosta, jossa oli välillä isompia isoäidinneliöitä pienempien joukossa - sellainen vasta olisikin ollut hieno...