Pieniä ja pikaisia

Ensimmäiseksi haluan kiittää kommenteista edelliseen mekkoon ja puuvillalankojen pesuvinkeistä! Itse olen aikamoinen Pellestiina Peloton pyykinpesun suhteen, mutta lahjaksi annettaessa pyrin yleensä ohjeistamaan pesun langan vyötteen mukaan, noin niin kuin varmuuden vuoksi. Pesin kuitenkin kokeeksi Pikkuapulaiselle aiemmin Cataniasta virkkaamani mekon 60 asteessa ja hyvin kesti. 

Pikkuapulaisen ystävä täytti 2 vuotta ja veimme lahjaksi hänelle villasukat n. kokoa 24. 7 veljeksen jämiä sain näihin upotettua 47 grammaa. Näitä jämiä onkin työ ja tuska tuhota nyt, kun syksyn 7 veljestä värikartta on nähtävillä - ja voih, mitä ihanuuksia sieltä löytyykään.

Kuten toisesta kuvasta ehkä näkyy, ei lankojen ihailu ole jäänyt pelkkään värikartan tuijottamiseen: uutta terraa oli saatava. Siitä tein pikasniikkerit ystävälleni Helmiksen kivalla ohjeella. Nämä tosin ovat vähän ohjeen kokoa isommat, n. 40-numeroiset. Kuvionti on saanut kovasti vaikutteita Sufferiinan ihanista sukista, nämä minun tekemäni tosin ovat vain kalpeat varjot esikuvistaan. Lankana siis 7 veljestä, jota kului 83 g.

Virkattu mekkonen

Tyypilliseen tapaani jämähdin jälleen samaan tuttuun ohjeeseen miettiessäni lahjaa miehen sukulaistytölle, joka maanantaina juhli ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Ohjeen koot tuntuvat olevan reiluja, sillä tämä olisi enemmänkin kohta 2-vuotiaan Pikkuapulaisen kokoa kuin 1-vuotiaan, mutta onneksi lapsilla on taipumus kasvaa. Lankana on Schachenmayr Catania, jota kului 243 grammaa. Olisin oikeastaan halunnut tehdä mekon ohjeen mukaisesta Mandarin Petit -langasta, koska sen voi pestä 60 asteessa, mutta koska lähin lankakauppani ei tuota myynyt ja aloittamisella oli kiire, päädyin Cataniaan. En tosin tiedä, montako silmukkaa ajallisesti voitin, kun 2 km kauempana olevassa kaupassa olisi Mandarinia myyty... No, seuraavan mekon langat käyn hakemassa sieltä (näkyi olevan Modan tarjouslankakin nyt heinäkuussa...).

Valmiina talveen

Ihastuin Novita syksy 2010 -lehdessä olleeseen haalariin, jossa oli yhdistetty luonnonvalkoista 7 veljestä polkkaan ja neuloin Pikkuapulaiselle haalarin lehden ohjeen mukaan aiemmin (joskin pyörönä, mitä Novitan ohjeissa ei juuri harrasteta). Valitettavasti tuosta haalarista ei ole kuvaa ja nyt se on jo jokseenkin käytetyn näköinen. Koska haalari on miellyttänyt silmääni koko sen käyttöajan, halusin tehdä samanlaisen isomman. Värin toki sentään vaihdoin ja ohjeen myös - eli Novitaa on oikeastaan enää lanka ja idea. Olen vuosien varrella käyttänyt usein Ulla Huhtalan Lastenneuleita-kirjan haalariohjetta ja siihen turvauduin tälläkin kertaa. Vähän iso tämä vielä on, mutta toivottavasti ei ihan vielä tule tarvettakaan... Lankaa kului 380 grammaa.

Helteistä viikon jatkoa kaikille!

Ompeluksia

Vierähtipä aikaa viime päivityksestä. Itse asiassa kirjoitin yhden päivityksen tässä välissä, mutta Blogger ei jostain syystä suostunut sitä tallentamaan ja julkaisemaan.

Neulerintamalta ei kuulu mitään uutta, sillä aiempien kesien tapaan olen jälleen aloittanut kesäneuleeni, eli villahaalarin teon :). Ja kyllä, neuloin sitä myös noina +30 asteen päivinä tuossa viime viikolla. Lahkeet ja vartalo-osa ovat jo tehtyinä, hihoissa mennään. Toivoisin saavani haalarin valmiiksi, sillä seuraavat projektit ovat tietysti jo päätettyinä ja sormet syyhyävät niihin siirtymistä. Silti toivon, ettei valmiille haalarille ihan vielä tulisi käyttöä ;)

Ompeluksia olen saanut valmiiksikin. Koska Pikkuapulainen on vielä alle 2-vuotias, en halua hänellä aurinkorasvaa käyttää. Niinpä ohuille pitkähihaisille paidoille ja kesähousuille on ollut tarvetta. Yläkuvan ja lammaskuvan puseroissa olen jälleen käyttänyt luottokaavaani Ottobresta 4/2010. Yläkuvan housujen kaavan pohjana on Juju-kirjan peruspöksyjen kaava, mutta paljon kavennettuna. Alakuvan housut ovat samalla kaavalla ilman muokkauksia tehdyt ja pusero vanha tuttu Hannah-tunika. Kankaat ovat Eurokankaasta (yläkuvan paita ja alakuvan koko asu) ja TiRiTomista (yläkuvan housut ja lammaskuvan paita).

Virkistävää sadepäivää (täällä ainakin sataa) ja toivottavasti tulevia aurinkoisia päiviä kaikille!

Perheenjäsenille ja hoitotädeille

Pikkuapulainen sai vihdoin oman ensimmäisen Hannah-tunikansa. Kankaat (ja kaavakin joskus aiemmin) on ostettu Iinulta, Hilcon kärpässieniä ja pilkkuja. Kankaina nuo näyttivät tosi hyvin yhteensopivilta, mutta valmiissa paidassa pilkkukangas on mielestäni vähän turhan vahva. Ompelussa oli taas vähän murisemista noissa kaksiosaisissa hihoissa, mutta tällä kertaa hoksasin jättää nuppineulat pois ja vältyin ratkomiselta. Aina aiemmin olen saanut noita hihojen kaarevia saumoja ratkoa ja ommella pala palalta. Olisikohan tästä metodiksi: kun ompeleminen on vaikeaa, jätä nuppineulat pois, niin ompelet tarkemmin... Kaavan pienin koko, 86/92 cm, vaikuttaa nyt juuri sopivalta. Se, tuleeko tämä tosiaan käyttöön, jää nähtäväksi - en nimittäin suuremmin välitä silittämisestä ja tuota nyt on pakko silittää joka pesun jälkeen. Pese ja pidä -joustofroteet sopivat paremmin tämän perheen elämään...


Mieheni käyttää villasukkia kesät talvet ja kuluttaakin niitä puhki useamman parin vuodessa. Neuloin hänelle sohvankulmaan jääneistä seiskaveikan jämistä sukat kokoa 45. Ihan hauskat kotisukat, vaikka värit ehkä paikoitellen ovat aika hempeät. Tämä johtuu siitä, että ennen joulua neuloin seiskaveikasta 5 paria sukkia Pikkuapulaisen päiväkotitädeille ja jämät ovat pääasiassa noista sukista (ja kukaan tädeistä ei vaikuttanut harmaaseen, ruskeaan tai mustaan mieltyneiltä) sekä edellisen postauksen Kerttu-sukista. Vähän harmaata oli myös jäänyt jäljelle mieheni edellisistä villasukista tammikuulta. Jämiä sain näihin uppoamaan 132 grammaa.

Lopuksi vielä kuva noista hoitotädeille ennen joulua neulotuista sukista (ohjeet järjestyksessä vasemmalta oikealle: Suuri Käsityö 11-12/2010, Talvikkí Ullasta, Novita syksy 2010, Kerttu Ullasta ja Novita syksy 2010). Kuva näkyy suurempana, kun sitä klikkaa.

Sinistä polkkaa ja turkoosia kerttua

Neuloin joskus kauan sitten siniset polvisukat ystävälleni 7 veljeksestä. "Kauan sitten" tarkoittaa tässä yhteydessä aikaa ennen ensimmäistä blogiani, jonka aloitin maaliskuussa 2006. Viime talvena nuo sukat vihdoin kuluivat puhki ja pääsin tekemään uudet. Halusin kokeilla yhdistää yksiväriseen 7 veikkaan polkka-lankaa tavoitteenani vähän hillitymmän kirjavat sukat kuin pelkästä polkasta tulisi. Tulin valinneeksi vähän turhankin lähekkäin olevat värit, sillä välillä oli illan hämärässä vaikea nähdä, montako kerrosta kutakin raitaa oli neulonut. Muutenkaan en ole sukkien väritykseen oikein tyytyväinen, mutta kaipa ne lämpimät ovat silti.

Kaikki neulomani polvisukat olen tehnyt Novitan ohjeella kevät 2005 -lehdestä (en tiedä, aukeaako linkki ilman Novitan tunnuksia), jossa on mielestäni mitä mainioin polvisukkaohje.

Samaiselle ystävälle neuloin aiemmin tänä keväänä Uhoavan Gnun ihanat Kerttu-sukat turkoosista 7 veljeksestä S/M-koossa. Niihin lankaa meni 91 grammaa.

Polvisukat unohdin kiireessä punnita ennen niiden antamista, mikä on harmillista, koska tämän vuoden piti olla se ensimmäinen, jolloin oikeasti tiedän, kuinka paljon lankaa kulutan... Ostamiani lankoja sen sijaan en edelleenkään aio kirjata ylös, jotta mielenrauha säilyisi. Pahin hamstraus on kuitenkin siirtynyt langasta kankaisiin, joten lankavarasto on pysynyt aika hyvin entisissä (suurehkoissa) mitoissaan.

Pikaisia surautuksia ja äitienpäivälahjoja

Pääsipä vierähtämään aikaa viime päivityksestä. Kiitokset mekkokehuista, nyt vain odotellaan, että ne mekkosäät tulevat takaisin.

 Kevät pääsi tullessaan yllättämään, yhtenä aamuna vain huomasin, ettei Pikkuapulaista enää voi laittaa päiväkotiin paksu talvilakki päässään. Siispä äkkiä nettiä selaamaan ja etsimään pipo-ohjeita (tämän olen ennenkin huomannut: kun jokin ohje täytyy löytää äkkiä, ei käsityölehtipinoa huvita alkaa selailemaan - netistä kun kaikki löytyy nopeasti ja usein on vielä monia kuviakin samoista ohjeista). Oivia ohjeita löysinkin. Ensimmäisen pipon tein Myllymuksujen ihanasta piparikukkajoustofroteesta ohjeella, joka on Kukikkaat kuosit -blogissa. 

Huomasin pipojen ompelun olevan mukavaa ja nopeaa puuhaa, niinpä niitä täytyi heti ommella pari lisää. Alakuvissa olevat pipot ompelin Blomma åker vagn -blogin ohjeella. Molemmat pipot on tehty Ikasyrin kankaista.

Äitienpäiväksi halusin tehdä äidilleni sukat. Langaksi valikoitui Novita Nalle kukkakedosta päivänkakkara. Ihastuin tuohon lankaan, kun näin Helmiksen blogissa siitä neulotut sukat.

Koska pätkävärjätyt kantapäät eivät minusta näytä hyvältä, otin sukkiin kukkakedon lisäksi luonnonvalkoista Nallea kantapäihin ja kärkeen. Lankaa näihin kului 79 grammaa ja aikaa noin suurin piirtein ikuisuus, olen nimittäin tottunut neulomaan seiskaveikkaa ja siihen verrattuna Nalle tuntui hirmuisen ohuelta. Mutta joo, olen kuullut, että jotkut neulovat vieläkin ohuempia lankoja ;).

Sukkien lisäksi äiti sai juhlapäivänään lippahuivin, johon mallia otin Kotivinkin ohjeesta. Kangas on Marimekon Pelakuuta. Ommellessani tätä olivat aivot jossain kohdassa mennä solmuun (miten niin yksinkertainen voikin olla niin monimutkainen?). Laitoin huivin päähäni ja kysyin mieheltäni, onko tässä jotain vikaa. Mies katsoi minua pitkään ja tokaisi lopuksi: "Joo, on - se on huivi, jossa on lippa..." Että ei ehkä kannata tehdä samanlaista itselle ;)