Ompeluksia

Vierähtipä aikaa viime päivityksestä. Itse asiassa kirjoitin yhden päivityksen tässä välissä, mutta Blogger ei jostain syystä suostunut sitä tallentamaan ja julkaisemaan.

Neulerintamalta ei kuulu mitään uutta, sillä aiempien kesien tapaan olen jälleen aloittanut kesäneuleeni, eli villahaalarin teon :). Ja kyllä, neuloin sitä myös noina +30 asteen päivinä tuossa viime viikolla. Lahkeet ja vartalo-osa ovat jo tehtyinä, hihoissa mennään. Toivoisin saavani haalarin valmiiksi, sillä seuraavat projektit ovat tietysti jo päätettyinä ja sormet syyhyävät niihin siirtymistä. Silti toivon, ettei valmiille haalarille ihan vielä tulisi käyttöä ;)

Ompeluksia olen saanut valmiiksikin. Koska Pikkuapulainen on vielä alle 2-vuotias, en halua hänellä aurinkorasvaa käyttää. Niinpä ohuille pitkähihaisille paidoille ja kesähousuille on ollut tarvetta. Yläkuvan ja lammaskuvan puseroissa olen jälleen käyttänyt luottokaavaani Ottobresta 4/2010. Yläkuvan housujen kaavan pohjana on Juju-kirjan peruspöksyjen kaava, mutta paljon kavennettuna. Alakuvan housut ovat samalla kaavalla ilman muokkauksia tehdyt ja pusero vanha tuttu Hannah-tunika. Kankaat ovat Eurokankaasta (yläkuvan paita ja alakuvan koko asu) ja TiRiTomista (yläkuvan housut ja lammaskuvan paita).

Virkistävää sadepäivää (täällä ainakin sataa) ja toivottavasti tulevia aurinkoisia päiviä kaikille!

Perheenjäsenille ja hoitotädeille

Pikkuapulainen sai vihdoin oman ensimmäisen Hannah-tunikansa. Kankaat (ja kaavakin joskus aiemmin) on ostettu Iinulta, Hilcon kärpässieniä ja pilkkuja. Kankaina nuo näyttivät tosi hyvin yhteensopivilta, mutta valmiissa paidassa pilkkukangas on mielestäni vähän turhan vahva. Ompelussa oli taas vähän murisemista noissa kaksiosaisissa hihoissa, mutta tällä kertaa hoksasin jättää nuppineulat pois ja vältyin ratkomiselta. Aina aiemmin olen saanut noita hihojen kaarevia saumoja ratkoa ja ommella pala palalta. Olisikohan tästä metodiksi: kun ompeleminen on vaikeaa, jätä nuppineulat pois, niin ompelet tarkemmin... Kaavan pienin koko, 86/92 cm, vaikuttaa nyt juuri sopivalta. Se, tuleeko tämä tosiaan käyttöön, jää nähtäväksi - en nimittäin suuremmin välitä silittämisestä ja tuota nyt on pakko silittää joka pesun jälkeen. Pese ja pidä -joustofroteet sopivat paremmin tämän perheen elämään...


Mieheni käyttää villasukkia kesät talvet ja kuluttaakin niitä puhki useamman parin vuodessa. Neuloin hänelle sohvankulmaan jääneistä seiskaveikan jämistä sukat kokoa 45. Ihan hauskat kotisukat, vaikka värit ehkä paikoitellen ovat aika hempeät. Tämä johtuu siitä, että ennen joulua neuloin seiskaveikasta 5 paria sukkia Pikkuapulaisen päiväkotitädeille ja jämät ovat pääasiassa noista sukista (ja kukaan tädeistä ei vaikuttanut harmaaseen, ruskeaan tai mustaan mieltyneiltä) sekä edellisen postauksen Kerttu-sukista. Vähän harmaata oli myös jäänyt jäljelle mieheni edellisistä villasukista tammikuulta. Jämiä sain näihin uppoamaan 132 grammaa.

Lopuksi vielä kuva noista hoitotädeille ennen joulua neulotuista sukista (ohjeet järjestyksessä vasemmalta oikealle: Suuri Käsityö 11-12/2010, Talvikkí Ullasta, Novita syksy 2010, Kerttu Ullasta ja Novita syksy 2010). Kuva näkyy suurempana, kun sitä klikkaa.

Sinistä polkkaa ja turkoosia kerttua

Neuloin joskus kauan sitten siniset polvisukat ystävälleni 7 veljeksestä. "Kauan sitten" tarkoittaa tässä yhteydessä aikaa ennen ensimmäistä blogiani, jonka aloitin maaliskuussa 2006. Viime talvena nuo sukat vihdoin kuluivat puhki ja pääsin tekemään uudet. Halusin kokeilla yhdistää yksiväriseen 7 veikkaan polkka-lankaa tavoitteenani vähän hillitymmän kirjavat sukat kuin pelkästä polkasta tulisi. Tulin valinneeksi vähän turhankin lähekkäin olevat värit, sillä välillä oli illan hämärässä vaikea nähdä, montako kerrosta kutakin raitaa oli neulonut. Muutenkaan en ole sukkien väritykseen oikein tyytyväinen, mutta kaipa ne lämpimät ovat silti.

Kaikki neulomani polvisukat olen tehnyt Novitan ohjeella kevät 2005 -lehdestä (en tiedä, aukeaako linkki ilman Novitan tunnuksia), jossa on mielestäni mitä mainioin polvisukkaohje.

Samaiselle ystävälle neuloin aiemmin tänä keväänä Uhoavan Gnun ihanat Kerttu-sukat turkoosista 7 veljeksestä S/M-koossa. Niihin lankaa meni 91 grammaa.

Polvisukat unohdin kiireessä punnita ennen niiden antamista, mikä on harmillista, koska tämän vuoden piti olla se ensimmäinen, jolloin oikeasti tiedän, kuinka paljon lankaa kulutan... Ostamiani lankoja sen sijaan en edelleenkään aio kirjata ylös, jotta mielenrauha säilyisi. Pahin hamstraus on kuitenkin siirtynyt langasta kankaisiin, joten lankavarasto on pysynyt aika hyvin entisissä (suurehkoissa) mitoissaan.

Pikaisia surautuksia ja äitienpäivälahjoja

Pääsipä vierähtämään aikaa viime päivityksestä. Kiitokset mekkokehuista, nyt vain odotellaan, että ne mekkosäät tulevat takaisin.

 Kevät pääsi tullessaan yllättämään, yhtenä aamuna vain huomasin, ettei Pikkuapulaista enää voi laittaa päiväkotiin paksu talvilakki päässään. Siispä äkkiä nettiä selaamaan ja etsimään pipo-ohjeita (tämän olen ennenkin huomannut: kun jokin ohje täytyy löytää äkkiä, ei käsityölehtipinoa huvita alkaa selailemaan - netistä kun kaikki löytyy nopeasti ja usein on vielä monia kuviakin samoista ohjeista). Oivia ohjeita löysinkin. Ensimmäisen pipon tein Myllymuksujen ihanasta piparikukkajoustofroteesta ohjeella, joka on Kukikkaat kuosit -blogissa. 

Huomasin pipojen ompelun olevan mukavaa ja nopeaa puuhaa, niinpä niitä täytyi heti ommella pari lisää. Alakuvissa olevat pipot ompelin Blomma åker vagn -blogin ohjeella. Molemmat pipot on tehty Ikasyrin kankaista.

Äitienpäiväksi halusin tehdä äidilleni sukat. Langaksi valikoitui Novita Nalle kukkakedosta päivänkakkara. Ihastuin tuohon lankaan, kun näin Helmiksen blogissa siitä neulotut sukat.

Koska pätkävärjätyt kantapäät eivät minusta näytä hyvältä, otin sukkiin kukkakedon lisäksi luonnonvalkoista Nallea kantapäihin ja kärkeen. Lankaa näihin kului 79 grammaa ja aikaa noin suurin piirtein ikuisuus, olen nimittäin tottunut neulomaan seiskaveikkaa ja siihen verrattuna Nalle tuntui hirmuisen ohuelta. Mutta joo, olen kuullut, että jotkut neulovat vieläkin ohuempia lankoja ;).

Sukkien lisäksi äiti sai juhlapäivänään lippahuivin, johon mallia otin Kotivinkin ohjeesta. Kangas on Marimekon Pelakuuta. Ommellessani tätä olivat aivot jossain kohdassa mennä solmuun (miten niin yksinkertainen voikin olla niin monimutkainen?). Laitoin huivin päähäni ja kysyin mieheltäni, onko tässä jotain vikaa. Mies katsoi minua pitkään ja tokaisi lopuksi: "Joo, on - se on huivi, jossa on lippa..." Että ei ehkä kannata tehdä samanlaista itselle ;)

Kevään merkki

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Tiimalasikantapään kanssa pähkäily jatkuu ehkä joskus, mutta nyt ajattelin vähän aikaa pitäytyä siinä ihan perinteisessä kantapäässä. 

Jossain toisessakin blogissa sanottiin, että kevät saa aina aikaan puuvillalankojen virkkausvillityksen. Niin minullakin. Talvella en kuvittelisikaan koskevani virkkuukoukkuun, kesällä taas usein on puikoilla jo seuraavan talven villakamppeet - virkkausinnosta on siis otettava kaikki irti silloin, kun se iskee. Tällä kertaa virkkasin Pikkuapulaiselle mekon ohjeella, jolla olen tehnyt aiemminkin kaksi mekkoa (ja epäilen, ettei tämäkään jää viimeiseksi). 


Ohje on ihanan yksinkertainen ja se löytyy Sandnes Mandarin 0706 -lehtisestä. Lankana ohjeesta poiketen tällä kertaa Schachenmayr Catania, jota kului 290 grammaa. Mekon koko on 2-vuotiaan ja se onkin 1v 8kk:n ikäiselle Pikkuapulaiselle vähän iso vielä.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Toivottavasti aurinko paistaa kaikkialla yhtä komeasti kuin täällä.

Tiimalasiharjoittelua ja sukkamonstereita

Ostin lähilankakaupastani heräteostoksena kerän punaisenkirjavaa Regian Flusi das Sockenmonster -lankaa, koska Pikkuapulainen tarvitsi kevättä varten ohuemmat villasukat kenkiinsä. Koska halusin nimenomaan mahdollisimman hyvin jalkaan istuvat sukat, päätin selättää tiimalasikantapääpelkoni ja opetella sen, Ullan ohjeella tietysti.

Ensimmäiseen kantapäähän en ollut erityisen tyytyväinen (tai oikeammin toiseen puoleen siitä), joten toiseen sukkaan päätin neuloa kantapäässä nurjalla kerroksella oikein sen silmukan, mikä seuraavalla kerroksella nostetaan. Näin sain aiemmassa sukassa olleet reiät pois, mutta tulos ei vieläkään ollut mieleinen.

Tein toiset sukat samasta langasta, tällä kertaa sinikirjavana, mutta niidenkään kantapäihin en ole ihan tyytyväinen. Onko olemassa joku kikka, miten tuon silmukannoston saisi yhtä hyväksi molemmilla puolilla? Nurjalla kerroksella nostetut silmukat siis ovat oikein siistit, haluaisin samanlaiset oikealla kerroksella nostetuista... Luulisi, ettei kyse voi olla kovin monimutkaisesta asiasta, mutta enpä vaan saanut sitä ratkaistua, vaikka kuinka sukkaa kääntelin ja luin aiheesta käytyjä keskusteluja.

Saman kaavan syndrooma

Inhoan kaavojen piirtämistä. Tästä johtuu, että kun löydän ihan ok:n kaavan (ei siis tarvitse edes olla mikään aivan täydellinen kaava), tulee sitä käytettyä useampia kertoja. Tällä kertaa suurkulutuskaavana on Ottobren 4/2010 Papana-paita (joskin olen tehnyt tästä myös Loikka-versiota, jossa on napit pääntiellä). Levensin kaavaa ja lisäsin pituutta, jotta paidasta tulisi vähän tunikamainen ja lisäksi tein yhtä kokoa liian suuren - tavoitteena siis oli, että paita ensin menee tunikana/mekkona ja myöhemmin sitten peruspaitana. Jos paita sitten aikanaan ollessaan oikean kokoinen näyttää hassulta, ajattelin vain surauttaa sivut suoriksi nykyisen A-linjan sijaan (mutta oikeastihan homma tietysti menee niin, että tuolloin on tullut hamstrattua uusia ihania kankaita hukkumispisteeseen saakka ja niitä täytyy ommella pois uusiksi paidoiksi).

Kankaat eivät varmaan esittelyjä kaipaisi, mutta punainen on Lasten Metsolan ihanaa Hippikukka-joustofroteeta ja keltainen taas Kestovaippakaupan Sienet ja siilit -joustofroteeta. Tällaiselle ompelunoviisille kuin minä tuon sienet ja siilit -kankaan ompelu oli aika vaikeaa, se kun todellakin on joustofroteeta, jonka venymisellä ei tuntunut olevan mitään rajaa ;). No, pääsen varmasti treenaamaan samantyyppisen kankaan ompelua vielä lisää, sillä odottamassa on myös Kestovaippakaupan ihanaa Safari-kuosia joustofroteena...

Näitä tunikoja on tullut surauteltua tähän mennessä kuusi, vaikka tässä vain kaksi onkin, muita vain ei ole kuvattu. Pitäisi ehkä jäljentää jo uusi kaava...