Saman kaavan syndrooma

Inhoan kaavojen piirtämistä. Tästä johtuu, että kun löydän ihan ok:n kaavan (ei siis tarvitse edes olla mikään aivan täydellinen kaava), tulee sitä käytettyä useampia kertoja. Tällä kertaa suurkulutuskaavana on Ottobren 4/2010 Papana-paita (joskin olen tehnyt tästä myös Loikka-versiota, jossa on napit pääntiellä). Levensin kaavaa ja lisäsin pituutta, jotta paidasta tulisi vähän tunikamainen ja lisäksi tein yhtä kokoa liian suuren - tavoitteena siis oli, että paita ensin menee tunikana/mekkona ja myöhemmin sitten peruspaitana. Jos paita sitten aikanaan ollessaan oikean kokoinen näyttää hassulta, ajattelin vain surauttaa sivut suoriksi nykyisen A-linjan sijaan (mutta oikeastihan homma tietysti menee niin, että tuolloin on tullut hamstrattua uusia ihania kankaita hukkumispisteeseen saakka ja niitä täytyy ommella pois uusiksi paidoiksi).

Kankaat eivät varmaan esittelyjä kaipaisi, mutta punainen on Lasten Metsolan ihanaa Hippikukka-joustofroteeta ja keltainen taas Kestovaippakaupan Sienet ja siilit -joustofroteeta. Tällaiselle ompelunoviisille kuin minä tuon sienet ja siilit -kankaan ompelu oli aika vaikeaa, se kun todellakin on joustofroteeta, jonka venymisellä ei tuntunut olevan mitään rajaa ;). No, pääsen varmasti treenaamaan samantyyppisen kankaan ompelua vielä lisää, sillä odottamassa on myös Kestovaippakaupan ihanaa Safari-kuosia joustofroteena...

Näitä tunikoja on tullut surauteltua tähän mennessä kuusi, vaikka tässä vain kaksi onkin, muita vain ei ole kuvattu. Pitäisi ehkä jäljentää jo uusi kaava...