sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Kevään merkki

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Tiimalasikantapään kanssa pähkäily jatkuu ehkä joskus, mutta nyt ajattelin vähän aikaa pitäytyä siinä ihan perinteisessä kantapäässä. 

Jossain toisessakin blogissa sanottiin, että kevät saa aina aikaan puuvillalankojen virkkausvillityksen. Niin minullakin. Talvella en kuvittelisikaan koskevani virkkuukoukkuun, kesällä taas usein on puikoilla jo seuraavan talven villakamppeet - virkkausinnosta on siis otettava kaikki irti silloin, kun se iskee. Tällä kertaa virkkasin Pikkuapulaiselle mekon ohjeella, jolla olen tehnyt aiemminkin kaksi mekkoa (ja epäilen, ettei tämäkään jää viimeiseksi). 


Ohje on ihanan yksinkertainen ja se löytyy Sandnes Mandarin 0706 -lehtisestä. Lankana ohjeesta poiketen tällä kertaa Schachenmayr Catania, jota kului 290 grammaa. Mekon koko on 2-vuotiaan ja se onkin 1v 8kk:n ikäiselle Pikkuapulaiselle vähän iso vielä.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Toivottavasti aurinko paistaa kaikkialla yhtä komeasti kuin täällä.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Tiimalasiharjoittelua ja sukkamonstereita

Ostin lähilankakaupastani heräteostoksena kerän punaisenkirjavaa Regian Flusi das Sockenmonster -lankaa, koska Pikkuapulainen tarvitsi kevättä varten ohuemmat villasukat kenkiinsä. Koska halusin nimenomaan mahdollisimman hyvin jalkaan istuvat sukat, päätin selättää tiimalasikantapääpelkoni ja opetella sen, Ullan ohjeella tietysti.

Ensimmäiseen kantapäähän en ollut erityisen tyytyväinen (tai oikeammin toiseen puoleen siitä), joten toiseen sukkaan päätin neuloa kantapäässä nurjalla kerroksella oikein sen silmukan, mikä seuraavalla kerroksella nostetaan. Näin sain aiemmassa sukassa olleet reiät pois, mutta tulos ei vieläkään ollut mieleinen.

Tein toiset sukat samasta langasta, tällä kertaa sinikirjavana, mutta niidenkään kantapäihin en ole ihan tyytyväinen. Onko olemassa joku kikka, miten tuon silmukannoston saisi yhtä hyväksi molemmilla puolilla? Nurjalla kerroksella nostetut silmukat siis ovat oikein siistit, haluaisin samanlaiset oikealla kerroksella nostetuista... Luulisi, ettei kyse voi olla kovin monimutkaisesta asiasta, mutta enpä vaan saanut sitä ratkaistua, vaikka kuinka sukkaa kääntelin ja luin aiheesta käytyjä keskusteluja.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Saman kaavan syndrooma

Inhoan kaavojen piirtämistä. Tästä johtuu, että kun löydän ihan ok:n kaavan (ei siis tarvitse edes olla mikään aivan täydellinen kaava), tulee sitä käytettyä useampia kertoja. Tällä kertaa suurkulutuskaavana on Ottobren 4/2010 Papana-paita (joskin olen tehnyt tästä myös Loikka-versiota, jossa on napit pääntiellä). Levensin kaavaa ja lisäsin pituutta, jotta paidasta tulisi vähän tunikamainen ja lisäksi tein yhtä kokoa liian suuren - tavoitteena siis oli, että paita ensin menee tunikana/mekkona ja myöhemmin sitten peruspaitana. Jos paita sitten aikanaan ollessaan oikean kokoinen näyttää hassulta, ajattelin vain surauttaa sivut suoriksi nykyisen A-linjan sijaan (mutta oikeastihan homma tietysti menee niin, että tuolloin on tullut hamstrattua uusia ihania kankaita hukkumispisteeseen saakka ja niitä täytyy ommella pois uusiksi paidoiksi).

Kankaat eivät varmaan esittelyjä kaipaisi, mutta punainen on Lasten Metsolan ihanaa Hippikukka-joustofroteeta ja keltainen taas Kestovaippakaupan Sienet ja siilit -joustofroteeta. Tällaiselle ompelunoviisille kuin minä tuon sienet ja siilit -kankaan ompelu oli aika vaikeaa, se kun todellakin on joustofroteeta, jonka venymisellä ei tuntunut olevan mitään rajaa ;). No, pääsen varmasti treenaamaan samantyyppisen kankaan ompelua vielä lisää, sillä odottamassa on myös Kestovaippakaupan ihanaa Safari-kuosia joustofroteena...

Näitä tunikoja on tullut surauteltua tähän mennessä kuusi, vaikka tässä vain kaksi onkin, muita vain ei ole kuvattu. Pitäisi ehkä jäljentää jo uusi kaava...

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Mekkoja Pikkuapulaiselle

Lainasin jo toistamiseen kirjastosta ihanan Ompele lapselle, vaatteet 0-4-vuotiaalle -kirjan (tekijä Elsebeth Gynther ja painos vuodelta 1980). Tämähän on kaikkien lastenvaatteita ompelevien suursuosikki. Laitoin (kuten varmaan monet muutkin) kustantajalle pyynnön harkita uusintapainosta, sillä Turun kirjastoissa ainakin kirjasta on aina useita varauksia. Vastaus oli ystävällinen ja ei ainakaan ihan tyrmäävä:
Kiitos palautteestanne! Weilin+Göös kustantaa nykyään suurteoksia ja suurteossarjoja. Olemme samaa yhtymää WSOY:n kanssa. WSOY:n tietokirjaosasto selvittää Ompele lapselle vaatteet 0-4 -vuotiaalle -kirjan uusintapainoksen mahdollisuutta. Tässä vaiheessa ei voida kuitenkaan vielä
luvata mitään, koska kirjan  tekijänoikeudet pitää ensin selvittää.

Käsityöt ja retro ovat nykyään todellakin suosittuja.

 
Itse olen toistaiseksi käyttänyt kirjasta vain liivimekon kaavaa, mutta monta muutakin ihanaa (takki, haalari, lakki...) sieltä löytyisi. Yläkuvassa Pikkuapulaisen liivimekko nro 3, joka valmistui viikonloppuna. Alakuvassa taas ensimmäinen mekko, jonka tuolla kaavalla tein. Molemmat kankaat on tilattu Iinulta, maatuskamerkki taas Hanhelista.
Tuon ensimmäisen mekon jälkeen päädyin tekemään mekon yläosasta kaksinkertaisen (siis pääasiassa olkaimien osalta), koska kyllästyin temppuilemaan kanttinauhan kanssa. Toki muitakin vaihtoehtoja olisi, mutta tuosta tuli mukavan ryhdikäs lopputulos. Jo toisen mekon tein niin, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvaa. 

torstai 24. maaliskuuta 2011

Polvisukkapostaus

Olen tässä alkuvuonna neulonut polvisukkia(kin). Ensimmäiset oli hauska tehdä, ne tein Novitan 7 veljeksestä, jota kului yhteensä 201 g. Toisetkin olivat vielä melko hauskat ja niissä oli lankana Gjestal Janne ja sitä meni 162 g. Kävi kuitenkin niin, että muistin saajan koon väärin ja sukat olivat liian pienet. Väreistä saaja kuitenkin piti, joten hän toivoi samanlaisia, mutta isompia. Nämä viimeiset olivatkin sitten jo vähän tervanjuontia, kun värit ja raidoitus olivat samanlaiset kuin juuri aiemmin tehdyissä. Varsi on viimeisissä edeltäjiään lyhyempi (tällä kertaa fiksuna pyysin ihan mitan...), joten lankaa kului vain vähän enemmän, 167 grammaa. Tein kaikkiin samanlaiset 4 kerroksen raidat siksi, että totuin laskemaan varren kavennukset niiden avulla.
Nyt pidän pienen tauon polvisukista, tai ainakin kokeilen jotain itseraidoittuvaa lankaa yksivärisen parina...

torstai 17. maaliskuuta 2011

Siilejä ja hiiriä

Jottei menisi pelkästään vanhojen valmistuneiden esittelyksi, niin tässä jotain tältä vuodeltakin. Tein siililapaset ja hiiritossut myöhästyneeksi joululahjaksi tammikuussa miehen sukulaistytöille - ja sekä tossuja että lapasia on toki kaksi, vaikkei molempia kuvassa näykään. Siililapaset on neulottu ottaen mallia täältä, hiiritossujen ohje taas löytyy Suuresta käsityölehdestä 11-12/2005. Lapasissa lankana ohjeen mukaiset 7 veljestä ja Tango-fani, joita kului yhteensä 67 grammaa, tossut taas on tehty 46 grammasta Sandnes Sisua.

Hiiritossut olen aiemmin tehnyt myös Pikkuapulaiselle - nämä siis jo menneen talven lumia. Lankana oli tuolloin Novita Nalle. Tein isoimman koon (6 kk) mukaan, mutta hyvin menevät jalkaan näin vuotta myöhemminkin ja kovasti on saaja tossuistaan tykännyt.

Myös siililapasia on tullut tehtyä useammat. Alakuvassa lapaset kokoa 110 cm ja 130 cm (mitat Novitan lapastaulukosta). Olimme viemässä näitä tuliaisiksi ja viime tipassa tajusin, että suutarin lasten tapaan Pikkuapulaiselta puuttuu siililapaset. Lapasten tekoon ei siinä kohdassa ollut enää aikaa, mutta pienen lelusiilin ehdin sentään väsätä, ja näin vältyttiin katkeralta pettymykseltä kyläpaikassa... Nämä taas tämän vuoden satoa ja lankana muuten samat kuin aiemmissa siileissä, mutta Tango-fani loppui kesken, niinpä loput piikit ovat Las Vegasia (tykkäsin kyllä enemmän Tango-fanista, mutta sitä ei löytynyt mistään).

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Hannah-tunikoita

Kiitos kommenteista ja tervetulotoivotuksista! Mammutti, olen tosiaan miettinyt, kuinkahan iso ja
kirjava peitosta vielä vuosien kuluessa kehkeytyykään... Toivon vaan, etteivät koit tai muut tuholaiset bongaa sitä tulevaisuudessa (Novitan langoissa taitaa tosin olla joku koinsuoja-aine).

Tilasin viime keväänä Iinulta suositun Hannah-tunikan kaavan. Niitä on tullut tehtyä tähän mennessä neljä kappaletta, mutta Pikkuapulainen ei ole saanut vielä ainuttakaan. Tilanne korjaantunee, sillä olen hamstrannut kankaita kahta tunikaa varten. Vielä ei vain ole kesäisten kankaiden ompelufiilis.

Hannah-tunika on ihanan simppeli ommella ja minusta tosi kauniin mallinen. Näissä kankaina raisiolaisesta Linnan kankaasta ostetut Hilcon puuvillat. Molemmat tunikat on ommeltu viime kesänä. Ylempi on kokoa 98/104 cm ja alempi 122/128 cm. Lisäksi ompelin yhden (muistaakseni) 146/152 cm-kokoisen ja toisen 122/128-senttisen. Lähes kaikkia kaavan kokoja on siis jo tullut testailtua - ja veikkaan, että kaikkia tulee ommeltua jatkossakin, ellen sitten löydä uutta suosikkikaavaa...