lauantai 20. lokakuuta 2012

Pientä ja nopeaa

Viime viikonloppuna pääsin käärimään pakettiin pienet junasukat, jotka neuloin ihanalle kummipojallemme. Kuvassa sukat näyttävät keltaisilta, mutta ovat kyllä oikeasti luonnonvalkoisesta Novita Woolista neulotut. 2,5 mm:n puikoilla tuli sen verran tiukkaa jälkeä, että pääsen neulomaan seuraavat, mutta isommat sukat aika pian. Mikäs sen mukavampaa!
 
Poikkesin jokunen viikko sitten Helmikankaassa Laitilassa matkallani Uuteenkaupunkiin (valitettavasti Friikaan tutustuminen jäi tälläkin reissulla tekemättä). Ihana petroolinvärinen velour halusi ehdottomasti lähteä mukaani (samoin pätkä Noshin sinistä kuumailmapalloneulosta ja nerokkaasti pesin sen yhtä aikaa tämän velourin kanssa. Lopputuloksena ovat siniset pilvet taivaalla kuumailmapallokankaassa). Aikomukseni oli aluksi ommella velourista jotain itselleni, mutta koska miehenikin piti kankaasta ja sen väristä, tein siitä kotihousut hänelle. Housuihin tein vyötärökaitaleen mustasta resorista, jolla kanttasin myös taskujen suut. Taskujen reunat ja lahkeiden käänteet ompelin näkyvästi mustalla langalla ja overlock-ompeleella - enkä ole oikein varma, tykkäänkö lopputuloksesta vai en. Mutta kyllä ne nyt kotihousuina menevät. Kangas ainakin on ihanaa.

Seuraavaksi houkuttaisi kokeilla Tosimummon tuplahihaohjetta. Kun vaan saisi jostain aikaa (ja kärsivällisyyttä) leikata kankaat...

perjantai 5. lokakuuta 2012

No, nähtiin sitten sekin päivä...

... sanoi mies, kun kerroin olevani tosi tyytyväinen tähän ompelukseen. Kaava on Ines Ottobresta 6/2010 koossa 98 cm, tosin pidensin helman mekkopituuteen (mallia otin Småfolkin mekosta) ja lisäsin hihansuille resorit. Kaikki resorit ompelin ensimmäistä kertaa nelinkertaisina ja ihan vaan suoralla ompeleella kiinni, ei mitään kaksoisneulalla säätämistä (tai eihän siinä muuta säätämistä yleensäkään ole kuin se neulan vaihtaminen).

Ines-puseron puhvihihat sopivat minusta mekkoon oikein kivasti (puserossa ne saavat käyttäjänsä näyttämään vähän kehonrakentajalta, ainakin joskus omaan silmään tuntuu siltä). Tällä kaavalla tulee tehtyä varmasti mekkoja enemmänkin. Viime aikoina vaan olen pihiyttäni tilannut puseroita varten vain puoli metriä kangasta ja tähän sitten tietysti tarvittaisiin 60 cm. Nyt ei voi kuin todeta (aikoja sitten) edesmenneen Pikkumummoni sanoin: "Turha nuukuus ja pien varkaus ei kannata." Tämä kangas on Jätti-Rättilöytöjä, hintaa varmaan sen tavalliset 6 euroa metriltä, niinpä olenkin raaskinut ostaa tarpeeksi pitkän pätkän.

 

tiistai 2. lokakuuta 2012

Lisää nakinkuoria

Paljon kiitoksia Sulo Vilén -kommenteista! Joku kyseli, tuleeko pipo harrastajateatterilaiselle. Ei tule, vaan kuulemma sekä arki- että juhlakäyttöön ihan normaalielämässä (joo, minulla on vähän tuollainen persoonallinen veli, mutta näkisittepä sen siskon!).  

Täällä on pitkästä aikaa surissut ompelukone. Jotenkin näin syksyn tullen neulominen tuntuu mieluisammalta, mutta sain kuitenkin järjestettyä vähän ompeluaikaa ja -motivaatiota tässä parina päivänä. Niinpä syntyi kaksi nakinkuorta :).

Kokeillessani tätä tunikaa kysyin mieheltäni, näyttääkö se liikaa makkarannahalta. Pikkuapulainen tietysti nappasi idean omakseen ja tuon jälkeen olen aina tunikaa käyttäessäni kuullut: "Hieno paita, näyttää vähän nakinkuorelta!" Nakki lienee tutumpi versio makkarasta 3-vuotiaalle. En osaa kommentista loukkaantua, sillä tuo lapsi rakastaa nakkeja - ties kuinka suuri tämä kohteliaisuus onkaan! Tuo kaava jäi siis käyttöön ja sillä surauttelin pari tunikaa itselleni lisää (kaava on SK:stä 4/2010, tosin reilusti muokattuna).

Mustavalkoisesta tunikasta tuli heti suosikkini, vaikka epäilenkin sen olevan lyhytikäinen kankaan laadun takia (eipä ollut hinnallakaan kyllä pilattu). Eurokankaan ihana mangonkeltainen pallotrikoo taas ei oikein imartele tätä sorjimmat päivänsä nähnyttä vartaloa, mutta ehkä sekin ajan myötä muotoutuu paremman näköiseksi (tai käyttäjä saa jumpattua vatsakumpunsa pienemmäksi)... Kangas ainakin on ihanaa. Ompelin siitä keväällä lyhythihaisen tunikan, mutta yhdellä ensimmäisistä käyttökerroista kävin katsomassa lampaita, joista yksi ei muistanut laittaa sorkkaa suunsa eteen yskäistessään ja niinpä tunikassa on ikuiset jäljet lampaan ysköksestä. Ei auttanut sappisaippua, ei muu tahranpoistoaine. No, takakappaleesta ehkä muotoutuu jotain Pikkuapulaiselle ja viime reissulla Eurokankaassa ihastuin, kun samaa kangasta oli taas tarjolla.


maanantai 1. lokakuuta 2012

Ei ehkä vuoden tyylikkäin neulomus...




...mutta toivottu kyllä, eli Sulo Vilén -pipo veljelle synttärilahjaksi. Lanka Novitan kampanjalanka Viivi (100 % akryyli), tupsussa vaaleankeltainen Wool. Silmukoita oli 96 ja puikot 4 mm, jotta varmasti tulisi riittävän tiivis pipo, että jää hyvin töröttämään pystyyn pään päälle. Kuvattu tietysti saajansa päässä.

Itse en ole koskaan katsonut Tankki täyteen -sarjaa, mutta onneksi netistä löytyy kuvia, joista ottaa mallia.