torstai 29. toukokuuta 2014

Toukokuun satoa

Huomasin juuri, että toukokuu on kohta hurahtanut ohi ja tämän kuun päivitys on vielä tekemättä.

Downtown Hat on edelleen kova sana. Olen jo luopunut toivosta laskea, kuinka monta näitä on ommeltu. Ainakin 15. Muokkasin kaavan myös aikuisen kokoon, jotta mieheni sai lätsänsä. Aikuisten koossa on ommeltuna myös 2 muuta lätsää, mutta niistä tulee kuvia vasta myöhemmin. Vaaleanpunainen, valkopilkullinen lätsä on Pikkuapulaisen ykköshattu - ainakin, jos äidiltä kysytään. Kangas on Majapuulta. Miehen lätsä on joustocollegea Ainolasta. Tukevaa ja ihanaa ommeltavaa, mutta ehdottomasti liian paksua kesäkäyttöön. Kesällä on kuitenkin ikävä taipumus loppua joskus, joten ehkä otollisempia käyttöaikojakin tulee.


Pikkuapulainen on jäänyt jo kesälomalle päiväkodista tämän kevään osalta. Tarhatädit ovat huippuja ja heitä toki piti muistaa viimeisenä hoitopäivänä. Ompelin kaikille pienet kännykkäpussukat (tai mihin kukakin haluaa omaansa käyttää). Tässä kuva vain ensimmäisestä, joka annettiin jo huhtikuun lopulla, koska saaja jäi kesälomalle vielä Pikkuapulaistakin aiemmin. Muiden pussukoiden kuvat tulevat myöhemmin, koska ovat vielä kamerassa. Uskalsin ommella Helsingin Sanomien jutusta huolimatta, sillä ainakin nämä tädit ovat aina iloisina ottaneet vastaan lahjukset ja kiitelleet vielä jälkeenpäinkin. Mukaan tietysti laitettiin Pikkuapulaisen huolella ja antaumuksella tekemät kortit jokaiselle.


Äitienpäivälahjaksi ompelin omalle äidilleni paidan ja (yllätys, yllätys) Downtown Hatin Majapuun vihreästä omenapuukankaasta. Hattu ei (kovasta harjoittelusta huolimatta) onnistunut kovin hyvin ja olen aikeissa tehdä toisen. Paidan kaava on äidin vanhasta paidasta aikanaan jäljennetty.

Majapuu on suosikkikangaskauppani. Valikoima on hyvä, palvelu tosi ystävällistä ja sijaintikin tietysti vaikuttaa asiaan: on kivaa, kun voi rauhassa netissä selailla vaihtoehtoja, mutta sitten kuitenkin käydä paikan päällä hakemassa ostokset. Joskus kyllä käy niin, että etukäteen netistä ostetut kankaat ovat vain murto-osa siitä, minkä kanssa lähdetään kotiin hakureissulta... Viimeksi ostin perhostrikoota omaan tunikaani. Perhoset ovat ihanan isoja ja halusin jättää kuvion mahdollisimman ehjäksi. Jonkun vanhan SK:n kaavan pohjalta leikkasin tunikani niin, että hihatkin ovat samaa kappaletta. Tunikassa on siis vain olka- ja sivusaumat. Hihoihin laitoin leveät resorit yöpaitafiilistä vähentämään. Tykkään tästä kankaasta hurjasti. Ostin samaa vihreänä kummitytön kesämekkoa ajatellen. Vielä kun ehtisi sen ompelemaankin...

Äitienpäivälahjaksi ompelin äidilleni myös tablettipussukan perhoskankaasta (kangas on Jätti-Rätistä). Koitin kovasti mitata ja olla tarkkana, mutta loppujen lopuksi pussi oli kuitenkin Samsungin tabletille liian tyköistuva. Niinpä sain sen itselleni ja ompelin äidille toisen. Näin jälkikäteen en voi käsittää vinokanttivalintaani tuohon siniseen pussukkaan, mutta kaipa se vaan oli valittava kotona löytyvistä se sopivin, vaikkei sitten ihan sopiva ollutkaan. Omasta perhospussistani kyllä tykkään kovasti ja iPadille se on ihan sopivan kokoinenkin. 



perjantai 11. huhtikuuta 2014

Lätsämaniaa ja pinnasänkytaidetta


 Turkulaiset ompelijat ovat järjestäneet tempauksen, jossa ommellaan Tyksin lastenosastoille mielialapeittoja (eli iloisia, kirjavia tilkkupeittoja) ja pehmoisia tauluja pinnasänkyihin. Halusin osallistua talkoisiin, mutta jo ensimmäisiä tilkkuja trikookankaiden lopuista leikatessani tiesin, että tilkkupeittojen ompelu joustavista kankaista ei todellakaan ole minun heiniäni. Saumurikin siinä varmasti olisi kätevä ja sitä minulla ei ole (tiedättehän, että ompelu on sellainen harrastus, että aina varmasti keksii jonkin koneen, joka olisi ehdottoman tarpeellinen. Oikeasti saumurit kyllä pelottavat minua, tuntuu, että kaikki mitä niistä lukee, on aina negatiivista. Milloin on tikki huonoa tai terä poikki ja ilmeisesti ne ovat ihan mahdottomia langoittaakin. Onneksi olen henkisesti edelleen ensisijaisesti neuloja, joka ei tarvitse kuin puikot ja lankaa - mutta niitä toki sitäkin enemmän). Pinnasängyn ilotaulut sen sijaan vaikuttivat ihan mahdollisilta toteuttaa. Ehdin tehdä vain kolme, mutta nämä ovat kyllä sellaisia, että niiden tekemiseen voisi helposti koukuttua. Ehkä teen vielä muutaman myöhemminkin, sillä Googlen kuvahaulla löytyneitä kuvia jäi vielä jäljelle monta. Ensimmäinen taulu (tuo, missä on talo ja puu) on saanut vahvasti vaikutteita Ottobren Home Sweet Home -mekosta (Ottobre 1/2012) ja ikkunanpuitteiden malli täytyi tehdä omien ikkunoiden mukaan. Tämä ehkä sopisi paremmin vanhustenosastolle kuin pinnasänkyyn, mutta visio oli pakko ommella pois. Toiset ovat kuvioiltaan ja väreiltään paremmin vauvoille sopivia.




















Edellisessä postauksessa esittelin ensimmäisen tekemäni Downtown Hatin. Lähti taas vähän lapasesta näiden lätsien kanssa ja nyt niitä on ommeltu kahdeksan kappaletta (ja taitaapa tuolla olla jokunen leikattuna ompelua odottamassakin...). Tässä muutamia. Eivät nämä kaikki sentään Pikkuapulaisen tai Puhin päähän jääneet, itseasiassa vain yksi, muille on jo löytynyt pää muualta. Mutta tätä kaavaa ei voi hehkuttaa tarpeeksi, se on ihan loistava!!! Mieskin jo toivoi tällaista, mutta vielä en ole uskaltaunut ruveta kaavaa suurentamaan, mutta toki haluan ainakin kokeilla.




















Olipa kerran kauan, kauan sitten hetki, jolloin puikkoni olivat toimettomat, enkä keksinyt, mitä neuloisin. Mieheni toivoi sitten sukkia ja sellaiset tuli tehtyä. Numeron 46 sukat melkein yksivärisinä olivat vähän puuduttavat neuloa. Kuvassa näkyy myös vilaus pitkistä kalsareista, jotka hän sai isänpäivälahjaksi vuosi sitten, Nanson isä-trikoosta tottakai.

Neuleita ja virkkauksia ei täällä hetkeen nähdä, olen nimittäin ottanut tehtäväkseni Pikkuapulaisen päiväpeiton suurentamisen nykyiseen sänkyyn (kuva peitosta löytyy täältä, tämän blogin historian toisesta postauksesta). Vanhastaan se oli pinnasängyn kokoinen, eli 60x120 cm ja koko 80x200 cm olisi tavoitteena. Nyt uusia neliöitä on tehtynä 24 kpl, vain 64 siis enää puuttuu (ja kun ehdin tehdä keskimäärin yhden päivässä, niin kesäloma on jo pitkällä, kun peitto valmistuu)... Onneksi ompeluksia on varmasti päivitettävänä jo aiemminkin - jos ei muuta, niin ainakin lätsiä ;)

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kitaroita ja keskustalätsää

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen!

Kitarakuvioneuleiden sarja jatkuu... Facebookissa kiersi haaste, jossa luvattiin tehdä viidelle ensimmäiselle kommentoijalle jokin yllätys kuluvan vuoden aikana. Tartuin tähän ja sain ihanan helmistä tehdyn avainnauhan. Omalta seinältäni haasteen nappasi vain kaksi, joista toisen lapaset esittelin jo viime postauksessa. Toinen kommentoija oli kitaransoitonopettaja, joten päätin neuloa hänelle kitaralapaset. Piirtelin kivannäköisen kuvion ruutupaperille ja olin laskevinani kerroksetkin tarkasti. Kävi kuitenkin vanhanaikaisesti ja lapasista tuli liian pitkät, tai siis peukalo oli pari kerrosta liian ylhäällä. Niinpä ne jäivät omaan käteen ja neuloin uudet. Kuinka ollakaan, niistä tuli liian pienet, mutta onneksi veljentyttö huoli ne, vaikkei soitakaan kitaraa. Kolmas kerta sanoi toden ja sain viimein aikaiseksi lapaset, jotka kehtaan lähettää (ne ovat nuo alemman kuvan liilapohjaiset). Ei vähään aikaan kitaralapasia, kiitos! No, veli tosin toivoi sellaiset ensi jouluksi, mutta ehkä silloin taas huvittaa neuloa kitarakuviota. Ensimmäisiä (yläkuvassa olevia) lapasia lukuunottamatta muissa on kämmenpuolella pystyraidat. 



Tosimummo oli tehnyt hurmaavia kevätlätsiä lapsilleen Heidi&Finn-sivuston Downtown Hatin ohjeella. Olin itsekin ostanut tuon ohjeen jo aikoja sitten, mutta nyt sain lopullisen kimmokkeen kokeilla sitä. Ja hyvä on, että kokeilin, sillä se oli nopea, helppo ja tosi kiva. Näitä tulee tehtyä varmasti paljon lisää (sukulaiset, varautukaa, lätsiä tulossa)! Kangastakin meni yllättävän vähän. Olin tämän mangonkeltaisen Eurokankaan trikoon lopun nakannut jo tilkkupeittokasaan, kun ajattelin, ettei siitä riitä enää mihinkään vaatteeseen. Hyvin riitti ainakin hattuun ja jäi vielä tilkkupeittokasaankin.







  
Majapuun villaneuloksesta syntyi setti Pikkuapulaiselle koossa 110 cm. Paita on muistaakseni Fall Basic -kaavalla Ottobresta 4/2013 ja housut ovat Saimit (Ottobre 1/2009). Vanhassa puutalossa asuessa talvella on välillä vähän viileää ja nämä ovatkin palvelleet yöpukuna - puuvillaisen yöpuvun päällä tosin. Villapaidan kanssa ei näin lauhana talvena ole montaa yötä nukuttu, mutta housut ovat olleet jalassa valmistumisensa jälkeen melkein joka yö.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Hiihtoloman kunniaksi...

...voisi vaikka päivittää blogin, ettei helmikuun päivitys kokonaan jää. Olen alkanut suhtautua päivitystahtiini realistisesti ja tämän vuoden tavoitteena onkin päivittää (ainakin) kerran kuukaudessa.

Uusimmassa Ottobressa oli monta kivanoloista kaavaa, joista Owl Princess pääsi ensimmäisenä kokeiluun ja tulee varmasti jäämään yhdeksi luottokaavoista. Sitä käyttäen tein Pikkuapulaiselle kaksi joustocollegetunikaa. Molempiin tunikoihin kokeilin myös ensi kertaa silityskuvia, toisessa Princess-tekstiä (jossa kuvassa näyttää melkein puuttuvan R-kirjain, mutta kyllä se siinä on) ja toisessa heppaa. Sekä joustocolleget että silityskuvat ovat Pikku Piltistä. Nopeaa ja hyvää palvelua, tulen varmasti käyttämään uudelleenkin. Silityskuvissa luulen jatkossakin tyytyväni näihin valmiisiin, vaikka monet ovatkin tehneet uskomattoman upeita luomuksia kalvoista itse leikaten.



 
Miehelläni on epäkäytännöllisesti synttärit melko pian joulun jälkeen, joten neulelahjan tekeminen salassa on mahdotonta, kun juuri vasta on saanut joulusalaisuudet tehtyä (lisäksi lahjaideat ovat tuolloin vähissä, kun kaikki on jo jouluna käytetty). Sukat onneksi ovat toivotut aina. Tällä kertaa päätin neuloa vuosien tauon jälkeen kirjoneuletta. Kyllähän nuo kitaralta etäisesti näyttävät, mutta käsialassa olisi kyllä parannettavaa. Harjoitus jatkuu ja suunnitteilla on myös kitaralapaset.  


Ystäväni sai esikoisensa, pienen pojan. Äidin lintu -blogissa olen ihaillut Small Things -haalareita (linkki vie Ravelryyn) ja päätin pitkästä aikaa neuloa englanninkielisestä ohjeesta. Ohje oli kallein koskaan yksittäin ostamani, mutta on se sitten loistavakin! Yleensä neuleohjeissa aina on jossain kohta, missä silmukkaluku ei täsmää tai jokin mättää muuten ja saa lukea asioita rivien välistä. Tässä ei ollut ainuttakaan sellaista kohtaa, kaikki oli hyvin harkittua ja tarkasti selitettyä. Ja kielen kanssahan näissä neuleasiossa ei ole vaikeaa, kun vaan alkuun pääsee. Myssy on samaisesta ohjekokonaisuudesta Small Things Bonnet. Lanka on Rico Designin Essentials merino dk, jota ostin Käsityö-Elisasta.


Käsityö-Elisasta ostin myös Puno-lankaa, uusinta pipolankasuosikkiani. Tällä kertaa neuloin pipon ja tuubihuivin ihan itselleni. En ole koskaan ennen omistanut pipoa, joka päässä olisi mukavampi olla kuin ilman pipoa. Tämä on sellainen. Uskomattoman pehmeä, ei yhtään tiukka, äärimmäisen kevyt. Ohje on täältä, tosin neuloin joustinta vain puolet ohjeen neuvomasta, koska lankakaupasta sain vihjeen, että siten tähän pipoon riittää yksi kerä lankaa, enkä välitä taitettavasta reunasta. Tuubihuivissa käytin tätä ohjetta. Kuvassa näkyy myös yksi suosikkipaidoistani, joka aina puhtaana ollessaan on päällä. Se on ommeltu Majapuun  kamomillaheppaneuloksesta. 
 Facebookissa tartuin haasteeseen tehdä viidelle ensimmäiselle kommentoijalle jotain kuluvan vuoden aikana. Koska haasteen minulta otti vain kaksi, pääsen aika vähällä. Nämä lapaset lähtivät jo toisen kommentoijan käsiä lämmittämään. Janne-langan oranssi väri suorastaan huusi haluavansa juuri tuon ystävän lapasiksi ja kivasti siihen sopiva vihreä löytyi Sport-langasta. Itse sain aivan ihanan avainnauhan, helmistä tehdyn, suosikkiväreissäni.



Ikasyrillä oli tuossa taannoin tarjouksessa kaikkien aikojen lempikankaani, Keijuneito-jersey. Mietin muutaman päivän, mutten lopulta voinut olla tilaamatta sitä. Koska Pikkuapulaisella on jo ennestään tästä ommeltu mekko olemassa, halusin ommella siitä veljentytölle tunikan. Tellervo-tunikan kaava löytyi Ottobresta 1/2009. Kiva kaava, mutta jatkossa täytyy muistaa kaventaa vähän pääntietä, joka on aika iso. Tunikan koko on 152 cm.
Novitalta ilmestyi jokunen viikko sitten lapaslehti. Iskin heti silmäni kukkalapasiin. Neuloin ne n. koossa 150 cm (tosin lehden ohjeen koon 130 cm silmukkamäärillä - joko minulla on hyvin iso käsiala tai sitten ohjeen tekijällä on hyvin isokätisiä 130-senttisiä tuttavalapsia) kummitytölleni ystävänpäivälahjaksi. Nämä ovat ihanat ja tekstiviestihymiöiden perusteella päättelin niiden olleen mieleiset myös saajalleen. Pitäisi viitsiä enemmäkin koristella neulejuttuja virkaten. Usein vain tuntuu siltä, että lankojen päättelyn jälkeen kiinnostaa enemmän tarttua uuteen työhön kuin alkaa näprätä koristeita.

Facebookin Saumanvara-ryhmä tempaisee jälleen hyvän asian puolesta ja järjestää käsityöhuutokaupan huomenna 15.2. lastenvaatekirpputori Piilon Facebook-sivulla syöpälasten tukijärjestön, Sylva ry:n, hyväksi. Minä ompelin huutokauppaan parin kettulapasia Pattydoon ohjeella kysyttyäni häneltä ensin luvan, että saan näin tehdä. Tuolla huutokaupassa on ihan uskomattoman upeita käsintehtyjä luomuksia, suosittelen tutustumaan - ja huutamaan hyvän asian puolesta. Ompelijoiden panos on omista materiaaleista tehty käsityö ja sen postitus huutajalle, huudon voittaja maksaa huutamansa summan Sylvan tilille ja ilmoittaa yhteystietonsa tuotteen tekijälle.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Joululahjoja, osa 2


Kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen! Loppiaisen kunniaksi esittelen vielä loput tekemäni joululahjat. Ensiksi kummipojan veljen jumpsuit, jonka kuvan piti olla jo viime postauksessa, mutta en sitä silloin löytänyt. Autofanille autopuku koossa 104 cm. Kaava on Ottobresta 4/2012 ja kangas löytyi kovan etsinnän jälkeen Kangaspuoti Palttinasta Kemijärveltä. Oli loistavaa palvelua, mutta ne postikulut, huh! Hätä ei kuitenkaan lue lakia (eikä salli pihistelyä) ja kangas on kyllä tosi kiva. Harmillisesti sain tehtyä vähän ryppyä vetoketjun sivuun, kun kiristin liikaa resoria, mutta kiireessä ei myöskään pureta - varsinkaan, kun virhe huomataan silloin, kun haalari on kokonaan valmis ja korjaamiseen vaadittaisiin sekä vetoketjun että resorin ratkominen... Mutta tuskin tuo käytössä haittaa, eikä varmaan samalla lailla pistä silmään muille kuin tekijälle.






Miehelleni sain syksyn aikana surautettua salassa pari peruspaitaa pukinkonttiin. Kankaat molempiin löytyivät Käpyseltä, turkoosi on joustocollegea (joka Facebookin Saumanvararyhmän  gaalaäänestyksessä äänestettiin viime vuoden suosikkimateriaaliksi, eikä suotta!) ja kuviolliset luomuinterlock-trikoota.





Mies sai lahjaksi myös sukat Gjestal Jannesta. Nuo värit.... hm... jotenkin ne näyttivät kerällä paremmilta. Kuvio on kerrosrivinnousu, tai jotakin sinnepäin, Facebookista senkin löysin (varmaankin villasukkaryhmästä). Todella yksinkertainen, mutta silti kiva - varsinkin, jos värisilmä on mukana lankoja valitessa... Lämpimät nämäkin varmasti ovat ja sehän se on villasukan tarkoitus.







Veljen vaimo toivoi lahjaksi kuplalapasia. Sellaiset siis tein - valmistuivatkin hyvissä ajoin joulupäivän aamuna :). Tänä vuonna aloitan toivottavasti joululahjojen tekemisen ajoissa... Toisaalta, ongelma ei yleensä ole se, että aloittaisin liian myöhään, vaan se, että keksin koko ajan lisää neulottavia tai ommeltavia lahjoja. Siitä se kiire sitten syntyy.

Loppuvuoden tein vähän pienempiä kuplalapasia, joiden saajille tiesin antavani joululahjat vasta tammikuun alkupäivinä. Nämä ovat n. kokoa 130 cm, puikolla oli 8 s. ja ennen peukaloa 6 riviä kuplia ja koko lapasessa 13 kuplariviä. Tämä muistiin itselle, sillä näyttivät sopivilta ja sopusuhtaisilta. Lankana kaikissa kuplissa on 7 veljestä.


Oikein neule- ja ompelurikasta alkanutta vuotta 2014 kaikille!