sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Se on Örkki!

Kun Novitan Ipana-teemanumero jokunen viikko sitten ilmestyi, selasin sitä Pikkuapulaisen kanssa ja lupasin tehdä siitä hänen toivomansa neuleen. Ajattelin villatakkia, puseroa tai vaikka pipoa, mutta peli oli menetetty, kun Pikkuapulainen näki halihirviön kuvan. Sellainen oli saatava. Monena päivänä sain vastata kysymykseen: "Äiti, koska sä teet mulle Örkin?" Joka kerta sain myös kuulla tarkennuksen: "Ei sit sitä siniraidallista, vaan se toinen" (kuvassa oli myös toinen hirviö, se olisi kuulemma kelvannut nuken leluksi, muttei omaksi). Torstaina sitten kävin vihdoin ostamassa 7 veljestä polkkaa karamellin värisenä, sillä eihän Örkin väri yksinkertaisesti VOI olla mikään muu kuin lehden kuvassa, vaikka lankaa meillä kyllä olisi ollut omastakin takaa... Nyt on Örkki valmis ja kyllä se on rakastettu, tälläkin hetkellä nukkuu saajansa kainalossa (suun vetoketju laitettiin yön ajaksi tiukasti kiinni, jotta Örkki ei herättäisi jutuillaan). Ohjeesta poiketen ompelin vetoketjun taakse kangasta, sillä toivon Örkin pitävän vanut sisällään vielä pitkään... 

torstai 21. maaliskuuta 2013

Urhot, perusta ja tunikallinen auringonpaistetta

Neuloin miehelleni Urho-sukat turkoosista 7 veljeksestä. Väri ei ehkä ole urhoin mahdollinen, mutta se oli ainoa täysi kerä, joka minulla oli ja en ollut varma menekistä, joten vajaista keristä en uskaltanut aloittaa. Näitä TiiQ:n sukkaohjeita on kovasti kehuttu, eikä suotta, tämä ohje ainakin oli tosi selkeä, helppo neuloa ja silti näyttävä. Ainoa ongelma oli kärjen silmukointi, koska en ole aiemmin silmukoinut ja en voinut tuijottaa ohjetta sitä tehdessäni. Niinpä päättelinkin toisen sukan kolmen puikon päättelyllä nurjalta puolelta ja ihan hyvin toimi sekin tapa. Nyt kärjet ovat siis erilaiset, mutta mitäpä pienistä. TiiQ:n ohjeista ajattelin seuraavaksi kokeilla Fredrika-sukkia.   
Miehen aiemmat peruspipot ovat kaikki enemmän tai vähemmän nuhjaantuneen näköisiä, niinpä neuloin nopeasti niille korvaajan Schachenmayr Extra Merino Big -langasta. Ei kovin kiitollinen kuvattava tuollainen musta perusribbipipo...

Viimeisenä ihanasta Paiste-joustofroteesta itselleni ompelema liivimekko/tunika. Tähän olen tosi tyytyväinen, uusi lempivaatteeni on syntynyt! Tuskin maltan odottaa, että pääsen kirmaamaan tämä päälläni ja legginsit jalassa (ja allit unohtaen) kesäauringon paisteessa. Sitä odotellessa auringot paistavat ainakin mekossa. Kaava on piirretty ostamastani tunikasta. Simppeli ja niin hyvä! Tuo Paiste-joustofrotee on näitä muutamassa päivässä loppuunmyytyjä kangasihanuuksia, alun perin kai Verson puodin kangas, mutta minä ostin omani Hannan kankaalta.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Legginsit kuin kesäkimppu

Äitini oli ihastunut tarjouksessa näkemäänsä Nallen kukkaketosarjan kesäkimppulankaan ja osti sitä kolme kerää. Sain nuo iloisen kirjavat kerät lahjoituksena ja heti (kuultuani, ettei äiti halua niistä itselleen mitään) päätin, että niistä on neulottava jotakin suurempaa Pikkuapulaiselle (jos mikään tuollaiselle metrin mittaiselle neulottava nyt on "jotakin suurempaa"). Koska lapsi itse oli useaan kertaan pyytänyt villahousuja, oli niiden neulominen luontevin valinta. Novitan talvi 2010 -lehdestä löytyi kiva villalegginsien ohje, jota käytin näiden pirteän kirjavien pöksyjen viitteenä - joskin tietysti tapani mukaan neuloin pyörönä kaiken (kuka nyt ompelisi saumoja, kun sen voi välttääkin!?). Tein tarkoituksella legginseistä sen verran reilut, että mahtuvat ensi talvenakin, sillä suunnitelmissa on neuloa settiin vielä pusero, ja juu, samasta langasta tietysti. Eipähän ainakaan ole väritön vaatekerta tulossa. Nämä ovat siis tarkoitetut välivaatekäyttöön, eli haalarin ja sisävaatteiden välissä ulkona pidettäviksi. Kahdesta 100 gramman kerästä sai 110 cm -koon pöksyt - ja raidatkin on lahkeissa (tapojeni vastaisesti) kohdistettu. Lisää kukkaketoa on luonnollisesti hamstrattu tulevaa villapaitaa varten.

Ompelurintamalla on kovin hiljaista (keväinen puuvillakankaiden ompeluvimma odottaa vielä vuoroaan). Yhden liivimekon kuitenkin surautin Mekkotehtaan Elina-kaavalla. Ikasyristä aikanaan ostettuun sydänvelouriin liihotteli pöllö, jonka kuva on napattu jostain netin syövereistä (en muista mistä, mutta "Free applique pattern" siinä luki). Mekossa on pöllöön sopivat violetit kanttaukset hihansuissa ja pääntiellä, eivät vain näy kuvassa. Hetken mietin, kannattaako näin huonosti toisiinsa sopivia värejä yhdistää, mutta sitten annoin inspiraation viedä... Pöllöpolon nokka on tainnut kokea jossain kohtaa kovia, mutta kyllä tämä applikointi tästä vielä iloksi muuttuu ;)