sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Revontuli II ja leijonia



Tein kummipojallemme kauan marinoituneesta leijonavelourista joululahjaksi haalarit. Kun aarrekankaan pilkkominen oli kerran aloitettu, oli sitä helppo jatkaa. Tiesin heti haluavani loppukankaasta Pikkuapulaiselle liivimekon. Etsin jonkin aikaa kaavaa, kunnes muistin Mekkotehtaan, josta kyllä löytyy apu kaikkeen mekkoja koskevaan (ja moneen muuhunkin ompelukseen). Elina-liivimekon kaava oli vielä viime kesältä kokeilematta, siispä jäljensin sen. Ihan kaavan mukaiseen leveyteen kangasta ei riittänyt, mutta kaava onkin tarkoitettu joustamattomalle kankaalle, siispä kaventelin surutta sivuista pois kankaan leveyden mukaan. Mekon koko on 98/104 cm, mutta pituus on 110/116-koon mukainen. Mekon etupuolella leijonatkin ovat edestä. 
Äitini kysyi, jos voisin tehdä hänen tädilleen Revontuli-huivin. Pääsin siis neulomaan jo toisen Revontulen aika pienen ajan sisään. Lankana on tässäkin Novita Polku, väri on nimeltään munakoiso. Kuten edellisen huivin, tämänkin päättelin jo kerroksella 125 kerroksen 143 sijaan. Näin tuli mielestäni kivan kokoinen huivi. Uskomattoman vähästä määrästä lankaa näitä huiveja syntyy, tähänkin meni vain 74 grammaa! Ilmankos ovatkin höyhenenkevyitä...

perjantai 22. helmikuuta 2013

Pikapäivitys

Neuloin Pikkuapulaisen tädille syntymäpäivälahjaksi Broken Seed -sukat vanhasta raitalangasta ja luonnovalkoisesta 7 veljeksestä, joita kului 112 g. Sukkien koko on 39/40.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Korvaläppätupsupipo ja liukuhihnakettuja

Neuloin äidilleni uuden korvaläpällisen palmikkotupsupipon Dropsin ohjeella (vanhasta piposta onkin aikaa vuosia, en pitkänkään etsimisen jälkeen onnistunut löytämään sitä vanhasta blogistani, vaikka tiedän, että se jossain siellä on Edit. 16.2. löytyihän se sieltä). Uuden pipon malli on tosi kiva, korvaläpät istuvat jämäkästi korvilla ja pipo suojaa myös niskaa tavallista paremmin. Tällainen pitäisi neuloa myös Pikkuapulaiselle, mutta hänen vaatetuksessaan tulee useimmiten valittua tehtaan tekemä kypärähuppupipo sen kätevyyden ja suojaavuuden vuoksi. Silti tekisi mieli neuloa tällainen hienostelukäyttöön kauppa- ja kyläilyreissuille... Lankana on Schachenmayr Extra Merino Big, uusin pipolankasuosikkini. Tuntuvat nuo Dropsin Nepal-langalle suunnitellut ohjeet toimivan tosi hyvin Extra Merino Big'llä, kertaakaan en ole mitään mallitilkkuja neulonut tai silmukkamääriä muutellut ja hyvää tulee.




Pikkuapulaiselle ompelin kettuhousut velourista. Samalla ompelin toisetkin samanlaiset velourhousut miehen sukulaispojalle, vähän pienemmässä koossa tosin. Ihan samanlaisten ompelu on toki vähän tylsää, mutta tuo kettukuva (Farbenmixin ilmaisohjeiden sivulta) oli niin suloinen, että pitihän sitä käyttää toistamiseen. Pidemmän päälle en kyllä jaksaisi tällaisia liukuhihnatöitä tehdä, uuden kuvan ompeleminen on kuitenkin aina niin kivaa (ja jännittävää). Housujen kaavana on Saimi Ottobresta 1/2009.


sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Ensimmäiset

Minulla on paha (?) tapa jäädä jumiin samaan ohjeeseen, tehdä monta samanlaista käsityötä (eri värisinä toki), vaikka maailma on täynnä ihania ohjeita (ja omista hyllyistäkin niitä varmaan löytyisi jo koko loppuelämän varalle, vaikka jokainen työ olisi erilainen). Tällä kertaa yllätin kuitenkin itseni ja tein sekä neuleen että ompeluksen minulle uudella ohjeella.

Pikkuapulainen sai jumpsuitin (kaava Ottobre 4/2012, koko 104 cm), jonka ompelu lähti tarpeesta - ei kuitenkaan jumpsuitin, vaan tuon ihanan kankaan. Oikeastaan en ihastunut kankaan kuvioihin, vaan siihen, miten valtavan pehmeä sen sisäpinta on. Finlaysonia lainaten: "Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää" - ja sitä tämä puku on.  Kangas on Eurokankaasta, resorit omista valikoimista (ja niiden väri valittu juuri ennen kuin Pikkuapulainen päätti muuttaa lempivärinsä vaaleanpunaisesta siniseen). Ompelin mielestäni tätä ihan hirveän kauan ja muka huolellisestikin, mutta kyllä siitä vikoja löytyy. Aion kuitenkin olla sen enempää retostelematta niillä, jospa vaikka aikojen saatossa unohtaisin ne kaikki. Saajakin tykkää, vaikka resorit ovatkin vaaleanpunaiset.

Neulomusten saralla sain vihdoin tehtyä Revontulen. Tuo malli on houkuttanut kaikki nämä vuodet, aina ohjeen ilmestymisestä lähtien, mutta nyt vasta neuloin. Jos ihan tarkkoja ollaan, kerran aikaisemminkin yritin, mutta silloin siitä ei tullut mitään. Nyt sain neulottua huivin isoäidilleni 97-vuotislahjaksi. Lanka on Novitan Polkua (väri paprika), minulle uusi lankatuttavuus, mutta tuskin tulee tämän tutummaksi myöhemminkään, koska sitä ei kaiketi enää valmisteta. Ihan kiva lanka silti. Ja huivi on ihana. Näitä aion neuloa lisää (ei sitä nyt aina tarvitse uutta kokeilla, eihän?).