Ei tullut tuluskukkaroa...

...tuli takki! 

 Tämä Pikkuapulaisen takki on ollut haaveissa ja suunnitteilla tosi pitkään, päällyskankaankin olen ostanut Ikeasta jo yli vuosi sitten. Olen lueskellut ompeluohjeita ainakin Tikbumsan ja Tosimummon sivuilta moneen otteeseen, mutten ole rohjennut yrittää. Kun Kukikkaat kuosit -blogissa sitten julkaistiin ohje, jota mainostettiin helpoksi, puri takintekokärpänen vihdoin riittävän kovasti. Ensi lukemalta tuntui, ettei näitä kaikkia juttuja ikinä tajua, mutta ainahan se ohjeissa on niin, että tajutakseen on samalla tehtävä. Kaava on Elsebeth Gyntherin Ompele lapselle -kirjasta (minulla on se tanskankielinen versio, kun suomeksi tuota ei ole enää saatavilla). Kaavaa piirtäessä tuli kyllä olo, että voiko tällaisista melkein suorakulmaisista paloista oikeasti tulla takki, eikö siihen tarvittaisi jotain monimutkaisempaa. Uskoin kuitenkin kaavaa, kun siitä on nähty niin monia ihania takkeja blogeissa aikojen saatossa. Ja hyvä on, että uskoin, vaikka seuraavaan takkiin ehkä otankin jonkun muun hihavariaation samasta kirjasta.

Vuorin väri ei sovi kovinkaan hyvin takkiin (eikä varsinkaan vetoketjun väriin), mutta ajattelin, että tämä kuitenkin on tällainen kokeiluversio, niin ei se sitten ole niin nuukaa. Nyt, kun takista sitten epäilyksistäni huolimatta tuli takki, vähän harmittaa, ettei tullut otettua vaikka sitä ihan perusvalkoista tikkikangasta mieluummin... Onneksi voi aina ommella uuden! Suhteeni päällyskankaaseen on vuoden aikana muuttunut, tämä on sitä kangasta, jossa on myös kettu, mutta vaikka olinkin leikannut kankaan niin, että kettu varmasti mahtuisi mukaan takkiin, halusinkin nyt jättää sen pois. Tässä siis löydettävissä vain puput, peura ja orava (peura tosin jäi ikävästi kainaloon). Kettu-poloinen löytyy hihan sivusaumasta...

Nyt houkuttaisi ommella takki itsellekin, koska olen tästä suorastaan lapsellisen ylpeä (vaikka virheitä kyllä löytyy)! Kyllähän sen omankin takin sitten nopeasti saa aikaan, kunhan ensin kypsyttelee ajatusta muutaman vuoden ;)