Palkinto ja teekannutunika

Onni potkaisi minua ja voitin Kadonneen napin arvauskisassa. Upea palkinto tuli jo viime viikolla, mutta nyt vasta ehdin laittaa siitä kuvan tänne. Ihana pussukka ja hienoja silmukkamerkkejä (jotka todella tulivat tarpeeseen, jostain syystä kun olen saanut osan vanhoista Peikonpojan merkeistäni hajoamaan. Hauska yhteensattuma muuten on, että nuo aiemmatkin merkit voitin arvonnassa - en ole siis vielä koskaan ostanut silmukkamerkkejä). Kiitokset Kadonneelle napille!

Olen pitkään etsinyt hyvää tunikan kaavaa ja Mari O'Netin teekannutunikoita ihasteltuani sain vihdoin tilattua tuon vanhan Ottobren (4/2007), jossa kaava oli. Pitihän sitä sitten heti kokeilla. Kangas on Lasten Metsolan SunRay-joustofroteeta, jota tilasin Royal-tuotteesta monien muiden kankaiden ohella tässä jokin aika sitten. Olin pitkään katsellut tuota kangasta ja ajatellut, etten sitä tilaa, koska se ei ole mielestäni niin kiva. Joustofroteet ovat kuitenkin kankaina ihania ja valikoima niissä ei ole yhtä laaja kuin esim. trikoissa, ja niinpä päädyin kuitenkin lopulta tilaamaan sitä.  Kun kangaspinoni sitten tuli postissa, tämä olikin ensimmäinen, josta halusin jotain tehdä. Niin se mieli muuttuu. Kaava oli kiva, ehkä vähän lyhyt ja leveä, mutta pienten muutosten jälkeen siitä varmaan tulee se etsimäni unelmien tunikakaava...

Tunnustuksia

Sydämelliset kiitokset tunnustuksista, Minttu ja Hanna!

Tässä ruusuisessa tunnustuksessa vastataan viiteen kysymykseen.
1. Lempiruoka: Näin syksyllä kaikki sieniruuat, erityisesti sienirisotto.
2. Lempimakeiseni: Fazerin vadelmajogurttisuklaa.
3. Lempiluettavani: Jokin ei niin kamalan vakava, esim. Mma Ramotswet. Masennun, jos luen jotain vakavampaa.
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Neulominen tai virkkaaminen television edessä. Ajoittain saan myös ompelupuuskia, mutta jokin neuletyö on aina kesken.
5. Lempielokuva: Rakkautta ennen aamua ja sen jatko-osa (en yleensä jaksa katsoa elokuvia)
 
Tähän tunnustukseen taas kuuluu kertoa kymmenen uutta asiaa itsestä.
1. Hamstraan kankaita haaveillen ompeluajasta, jota ei ole (no, en tiedä, oliko tämä uutta...).
2.  Kankaitani varten hankittiin jopa iso Hemnes-lipasto Ikeasta.
3. Nyt sekin alkaa olla täynnä.
4. Harkitsen kankaiden ostolakkoa. 
5. Olen hiljattain palannut töihin 3 kuukauden kesäloman jälkeen.
6. Rakastan työtäni, mutta myös lomaa.
7. Parasta ovat kuitenkin rauhalliset päivät kotona Pikkuapulaisen kanssa.
8. Siksi olenkin edelleen myös maanantait vapaalla.
9. Ammatiltani olen soitonopettaja.
10. Toivon, että onnistun tartuttamaan Pikkuapulaiseen innostuksen käsitöihin sitten aikanaan.

Molemmat tunnustukset tulisi jakaa eteenpäin. Ihania blogeja on kuitenkin niin paljon, että en osaa niistä valita (ja molemmat tunnustukset ovat olleet jo monissa suosikkiblogeissani). Mukaansa saa siis napata se, joka haluaa!

Blogin päivittymättömyys johtuu siitä, että taas on isompi työ koukulla. Kyllä täällä jotain pientä on valmistunutkin, nimittäin sukat Pikkuapulaisen päiväkotikumppareihin.

Aplikaation ihmemaassa

Jokainen käsityöblogeja seuraava tietää sen tunteen, kun jossakin blogissa näkee jotain uskomattoman upeaa, jota on ihan pakko kokeilla itsekin. Jossakin vaiheessa Pikkuapulaista odottaessa eksyin ensimmäistä kertaa ompelublogeihin, sitä ennen olin seurannut vain neuleblogeja, enkä edes tiennyt, että ompelublogeja on :). Silloin näin aplikaatioita - tai oikeastaan tajusin, että jotkut todella osaavat itse niitä tehdä (no joo... tiedän kyllä, että joku ne kaupan vaatteetkin tekee, valitettavan usein joku liian nuori ja huonopalkkainen). Siitä saakka aplikaatioinnostus on kytenyt, mutta nyt vasta uskalsin yrittää. Joitakin tosi yksinkertaisia juttuja, mm. kirjaimia peruspuuvillakankaalle, olen aiemminkin aplikoinut, mutta silti lasken tämän ensimmäiseksi oikeaksi aplikaatioksi. Ja voin sanoa, ettei mennyt niin kuin Strömsössä :D, mutta valmista tuli ja mielestäni lopputulos on melko lailla esikuvansa näköinen. Luonnollisesti tämä menee perheemme suurelle Puppe-fanille, vaikka kuvassa hänen paras kaverinsa sitä esitteleekin. Kankaat ovat velouria, punainen Eurokankaasta, muut Kestovaippakaupasta, josta on myös pipon vuori, valkoinen bambutrikoo.

Jos joku muukin haluaa aplikaatiokärpäsen pureman, suosittelen vierailemaan ainakin RuttuNutun, Tuulivein, Tikbumsan, Haaun ja Pikkujekun sivuilla. Ei sovi myöskään unohtaa Unikuun terapiahuoneen Aplikoinnin lyhyttä oppimäärää. Pipon kaava ompeluohjeineen taas on Kukikkaat kuosit -blogista.

Pinkitsä väritsä

Vauvannuttua neuloessani minulla oli työssä merkkilankana pieni pätkä fuksianpunaista 7 veljestä. Pikkuapulainen ihastui tuohon langanpätkään ja muisti usein sitä hypistellessään kertoa, että "Minä tykkään tätsä väritsä hirveetsi!" Niinpä lähdin kauppoihin metsästämään useimmista paikoista jo loppunutta fuksianpunaista seiskaveikkaa ja lopulta löysinkin.

Ailin lapaset odottavat viileämpiä syyspäiviä, perussukat taas ovat jo unisukkina käytössä. Päiväsukiksi ne eivät päässeet, sillä saimme koko perhe viime jouluna Pikkuapulaisen tädiltä lahjaksi kelta-harmaita sukkia, jotka ovat Pikkuapulaiselle ne sukista rakkaimmat - onhan äidilläkin samanväriset (isän sukat ovat jo kuluneet puhki ja parsittu moneen kertaan). Menoa ei yhtään tunnu haittaavan se, että keltaisten kantapää on jo jalkaterän alla. Täytynee siis neuloa myös itselle pinkit sukat, jotta nyt neulomani pääsisivät ihan päiväkäyttöön ja voitaisiin olla taas sukkasamiksia.

Ailin lapasia täytyy vielä hehkuttaa, vaikka olen niitä vuosien varrella tehnyt varmaan 30 paria. Miten nerokas, nopea, ihana, lämmin ja kaunis malli! Olin miettinyt kovasti, mitä tehdä päiväkotitädeille joululahjaksi tänä vuonna, mutta en mieti enää. Aileja puikoille ja joulua odottamaan :) !

Syksyn värejä

Kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen! Lahjan saajakin ehti jo tässä päivitysten välissä syntyä, joten jäi tekemättä settiin mukaan se Aviatrix-hattu, Taija :)

Puikot heiluvat tasaiseen, valitettavan hitaaseen tahtiinsa täällä. Miehelle sain sentään tehtyä syyssukat 7 veljeksestä. Koko näissä on 45 ja värit ihana, syksyn värikartan uutuus, terra ja vanha tuttu oranssi. Näistä tuli oikein pirteät ja saajakin tuntui tykkäävän.

Nyt on työn alla pieniä sukkia ja lapasia Pikkuapulaiselle syksyn ja talven varalle. Ja suunnitelmia on jonoksi asti, kuten aina...

Tylsää ja söpöä

Ystäväni odottaa esikoistaan, jonka pitäisi syntyä tämän kuun lopulla. Tulokkaan on arveltu olevan poika, joten valitsin tulevaan vauvalahjaan miehekkäät värit. On hyvä, että aloin neuloa settiä ajoissa, sillä ainaoikeinneuleen uskomaton hitaus yllätti minut jälleen. Kitkutin näitä pikkuruisia vaatteita varmaan kuukauden... Ohje on ihana (tai oikeammin neuleen idea, ohje sinällään on tyypillistä Dropsia, ihan kelpo ohjeita, mutta selkeämpiäkin on), tekisin ainakin nutun Pikkuapulaiselle isommassa koossa, ellen arvelisi siihen menevän koko loppuvuotta. Lanka on Sandnes Maijaa ja puikot olivat 3 mm.

Tyttömäistä meininkiä

Kiitokset kommenteista edelliseen postaukseen ja tervetuloa uusille lukijoille! "Mummotossut" kelpasivat saajalleen hyvin ja myös pikkusukille oli kuulemma tarvetta. 

Veljentyttö täytti 7 vuotta ja annoin lahjaksi lahjakortin, jolla hän saisi Hannah-tunikan valitsemistaan kankaista. Tätä ideaa olen käyttänyt aiemminkin - tuleepahan mieleisiä vaatteita. Kankaat kävimme yhdessä ostamassa raisiolaisesta Linnan kankaasta, jonka valikoimaan ja palveluun voi aina luottaa. Tunikasta tuli kovin tyttömäinen ja herttainen, kuten on saajansakin. Pikkukuvassa on vielä lähempää näkyvillä tuo etu- ja takakappaleiden kangas: sopivasti vaaleanpunaista, kukkia ja kimaltavaa hopeaköynnöstä ;)

Hihakankaasta sain vielä Pikkuapulaiselle hameen. Paras kiitos oli riemastunut huudahdus: "Minä tykkään hameesta!"  Niinpä tätä onkin valmistumisen jälkeen käytetty ahkerasti, pesun jälkeen se täytyy lähes salakuljettaa kaappiin, jotta sen saa silitettyä ennen käyttöönottoa. Aina mieluisan ei tarvitse olla monimutkaista: tässä lähtökohtana oli vain pitkä kangaskaistale, kuminauhaa vyötärölle ja vähän pitsinauhaa helmaan. Silti varmasti suosituin tekemäni vaate.

Puikoilla on vauvan nuttu ja housut elokuussa syntyvälle kaverin pojalle. Teen vanhalla tutulla Dropsin ohjeella, mutta aina sitä näköjään unohtaa, kuinka hirveän hitaalta ainaoikeinneule tuntuu...