Kevään merkki

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Tiimalasikantapään kanssa pähkäily jatkuu ehkä joskus, mutta nyt ajattelin vähän aikaa pitäytyä siinä ihan perinteisessä kantapäässä. 

Jossain toisessakin blogissa sanottiin, että kevät saa aina aikaan puuvillalankojen virkkausvillityksen. Niin minullakin. Talvella en kuvittelisikaan koskevani virkkuukoukkuun, kesällä taas usein on puikoilla jo seuraavan talven villakamppeet - virkkausinnosta on siis otettava kaikki irti silloin, kun se iskee. Tällä kertaa virkkasin Pikkuapulaiselle mekon ohjeella, jolla olen tehnyt aiemminkin kaksi mekkoa (ja epäilen, ettei tämäkään jää viimeiseksi). 


Ohje on ihanan yksinkertainen ja se löytyy Sandnes Mandarin 0706 -lehtisestä. Lankana ohjeesta poiketen tällä kertaa Schachenmayr Catania, jota kului 290 grammaa. Mekon koko on 2-vuotiaan ja se onkin 1v 8kk:n ikäiselle Pikkuapulaiselle vähän iso vielä.

Hyvää pääsiäistä kaikille! Toivottavasti aurinko paistaa kaikkialla yhtä komeasti kuin täällä.

Tiimalasiharjoittelua ja sukkamonstereita

Ostin lähilankakaupastani heräteostoksena kerän punaisenkirjavaa Regian Flusi das Sockenmonster -lankaa, koska Pikkuapulainen tarvitsi kevättä varten ohuemmat villasukat kenkiinsä. Koska halusin nimenomaan mahdollisimman hyvin jalkaan istuvat sukat, päätin selättää tiimalasikantapääpelkoni ja opetella sen, Ullan ohjeella tietysti.

Ensimmäiseen kantapäähän en ollut erityisen tyytyväinen (tai oikeammin toiseen puoleen siitä), joten toiseen sukkaan päätin neuloa kantapäässä nurjalla kerroksella oikein sen silmukan, mikä seuraavalla kerroksella nostetaan. Näin sain aiemmassa sukassa olleet reiät pois, mutta tulos ei vieläkään ollut mieleinen.

Tein toiset sukat samasta langasta, tällä kertaa sinikirjavana, mutta niidenkään kantapäihin en ole ihan tyytyväinen. Onko olemassa joku kikka, miten tuon silmukannoston saisi yhtä hyväksi molemmilla puolilla? Nurjalla kerroksella nostetut silmukat siis ovat oikein siistit, haluaisin samanlaiset oikealla kerroksella nostetuista... Luulisi, ettei kyse voi olla kovin monimutkaisesta asiasta, mutta enpä vaan saanut sitä ratkaistua, vaikka kuinka sukkaa kääntelin ja luin aiheesta käytyjä keskusteluja.

Saman kaavan syndrooma

Inhoan kaavojen piirtämistä. Tästä johtuu, että kun löydän ihan ok:n kaavan (ei siis tarvitse edes olla mikään aivan täydellinen kaava), tulee sitä käytettyä useampia kertoja. Tällä kertaa suurkulutuskaavana on Ottobren 4/2010 Papana-paita (joskin olen tehnyt tästä myös Loikka-versiota, jossa on napit pääntiellä). Levensin kaavaa ja lisäsin pituutta, jotta paidasta tulisi vähän tunikamainen ja lisäksi tein yhtä kokoa liian suuren - tavoitteena siis oli, että paita ensin menee tunikana/mekkona ja myöhemmin sitten peruspaitana. Jos paita sitten aikanaan ollessaan oikean kokoinen näyttää hassulta, ajattelin vain surauttaa sivut suoriksi nykyisen A-linjan sijaan (mutta oikeastihan homma tietysti menee niin, että tuolloin on tullut hamstrattua uusia ihania kankaita hukkumispisteeseen saakka ja niitä täytyy ommella pois uusiksi paidoiksi).

Kankaat eivät varmaan esittelyjä kaipaisi, mutta punainen on Lasten Metsolan ihanaa Hippikukka-joustofroteeta ja keltainen taas Kestovaippakaupan Sienet ja siilit -joustofroteeta. Tällaiselle ompelunoviisille kuin minä tuon sienet ja siilit -kankaan ompelu oli aika vaikeaa, se kun todellakin on joustofroteeta, jonka venymisellä ei tuntunut olevan mitään rajaa ;). No, pääsen varmasti treenaamaan samantyyppisen kankaan ompelua vielä lisää, sillä odottamassa on myös Kestovaippakaupan ihanaa Safari-kuosia joustofroteena...

Näitä tunikoja on tullut surauteltua tähän mennessä kuusi, vaikka tässä vain kaksi onkin, muita vain ei ole kuvattu. Pitäisi ehkä jäljentää jo uusi kaava...