Jäähyväiset muovikasseille

PamPau-blogissa on hyvä ohje muovipussin kaavalla tehdyille kangaskasseille. Heti nähtyäni tuon ohjeen päätin tehdä sillä kevätlahjat Pikkuapulaisen tarhatädeille (kerrankin ajoissa!). Kasseja on tulossa yhteensä kahdeksan, mutta koska teen useampia samanlaisia (kaksi siilikankaasta, muista kankaista kolme), tässä esillä vain nämä kolme. Nopeita, helppoja, tilavia ja ihan nättejäkin. Ensimmäinen kangas on Ikeasta, muut Jätti-Rätistä. Tuo siilikangas on suosikkini - ja niin on myös Pikkuapulaisen, joka kassin nähtyään koitti kovasti pukea sitä päälleen mekoksi (loppujen lopuksihan liivimekon ja kassin erottaa toisistaan vain pohjasauma/-saumattomuus).

Neulerintamalla on ollut hidasta viime aikoina, vaikka puikoilla onkin jotain koko ajan. Viimeksi ovat valmistuneet naapurimaan väriset sukat miehelleni koossa 45 (näiden käyttö on kiellettyä silloin, kun Suomi pelaa Ruotsia vastaan jääkiekkoa). Tosi perussukat, sädekavennus ja vahvistettu kantapää. En ole vieläkään saanut opeteltua mitään hienouksia sukkien neulomisessa, vaikka kärkialoitus kiinnostaisikin joskus oppia (tai kyllä minä sen aloituksen osaan, kun olen Helmiksen ohjeella pikasniikkereitä tehnyt, mutta en ole koskaan tehnyt kantapäätä tai vartta "väärinpäin").

Heppanappitakki

Neuloin Pikkuapulaiselle aikanaan neuletakin ihanalla Melian-ohjeella (tuolloin elin blogitonta aikaa, joten takkia ei ole kuvattu). Takkiin laitoin suloiset pupunapit, joiden vuoksi neuleesta tulikin nimeltään pupunappitakki. Nyt se alkaa jäädä pieneksi ja oli aika neuloa uusi. Tästä tuli heppanappitakki. Lankana on punainen Novita Wool. Tämän neuletakin ohje löytyy Novitan Muksuekstrasta vuodelta 2008. Ohje oli selkeä ja takkia oli mukava ja helppo neuloa, eikä saumojen ompelukaan tällä kertaa vienyt kuin yhden päivän (tai siis tunnin siitä, mutta pätkissä). Takki on ehkä aavistuksen leveä, mutta saaja pitää, niinpä siis äitikin. Tämä on neulottu koossa 92/98 cm. Napit ovat omista kätköistä, ostettu ehkä Helsingin Stockmannilta joskus viime vuosikymmenellä. Heppatyttöäiti kun tietysti toivoo lapsestaan heppatyttöä :)

Kiitos kaikille takkikommenteista viime postauksessa! Annikalta olin myös saanut haasteen linkittää muutamia suosikkiblogejani, joissa on alle 200 lukijaa. Tässä joitakin:
Emeli, Mammutin puikot, Hapsuli, Kaikula, Meijun oma, Mureke, Poimintoja kätteni töistä ja Pompannappi. Näitähän olisi vaikka kuinka... Käykää tutustumassa!

Ei tullut tuluskukkaroa...

...tuli takki! 

 Tämä Pikkuapulaisen takki on ollut haaveissa ja suunnitteilla tosi pitkään, päällyskankaankin olen ostanut Ikeasta jo yli vuosi sitten. Olen lueskellut ompeluohjeita ainakin Tikbumsan ja Tosimummon sivuilta moneen otteeseen, mutten ole rohjennut yrittää. Kun Kukikkaat kuosit -blogissa sitten julkaistiin ohje, jota mainostettiin helpoksi, puri takintekokärpänen vihdoin riittävän kovasti. Ensi lukemalta tuntui, ettei näitä kaikkia juttuja ikinä tajua, mutta ainahan se ohjeissa on niin, että tajutakseen on samalla tehtävä. Kaava on Elsebeth Gyntherin Ompele lapselle -kirjasta (minulla on se tanskankielinen versio, kun suomeksi tuota ei ole enää saatavilla). Kaavaa piirtäessä tuli kyllä olo, että voiko tällaisista melkein suorakulmaisista paloista oikeasti tulla takki, eikö siihen tarvittaisi jotain monimutkaisempaa. Uskoin kuitenkin kaavaa, kun siitä on nähty niin monia ihania takkeja blogeissa aikojen saatossa. Ja hyvä on, että uskoin, vaikka seuraavaan takkiin ehkä otankin jonkun muun hihavariaation samasta kirjasta.

Vuorin väri ei sovi kovinkaan hyvin takkiin (eikä varsinkaan vetoketjun väriin), mutta ajattelin, että tämä kuitenkin on tällainen kokeiluversio, niin ei se sitten ole niin nuukaa. Nyt, kun takista sitten epäilyksistäni huolimatta tuli takki, vähän harmittaa, ettei tullut otettua vaikka sitä ihan perusvalkoista tikkikangasta mieluummin... Onneksi voi aina ommella uuden! Suhteeni päällyskankaaseen on vuoden aikana muuttunut, tämä on sitä kangasta, jossa on myös kettu, mutta vaikka olinkin leikannut kankaan niin, että kettu varmasti mahtuisi mukaan takkiin, halusinkin nyt jättää sen pois. Tässä siis löydettävissä vain puput, peura ja orava (peura tosin jäi ikävästi kainaloon). Kettu-poloinen löytyy hihan sivusaumasta...

Nyt houkuttaisi ommella takki itsellekin, koska olen tästä suorastaan lapsellisen ylpeä (vaikka virheitä kyllä löytyy)! Kyllähän sen omankin takin sitten nopeasti saa aikaan, kunhan ensin kypsyttelee ajatusta muutaman vuoden ;)

Synttärilahjoja

Onpa hidas päivitystahti täällä nykyään(kin), mutta se kuvastaa hyvin todentuntuisesti käsityötahtia. Miehen kummitytölle (jonka en usko täällä käyvän) olen kuitenkin saanut väsäiltyä synttärilahjaksi jotain pientä tulevia 10-vuotisjuhlia ajatellen. Rinsessa-myssy ei esittelyitä kaipaa, mutta on se vaan niin ihana malli. Aiemmin olen neulonut vain Rinsessa-pipoja, joissa muistan aina epäonnistuneeni kavennuksissa, mutta tässä myssyssä ne tuntuivat jotenkin tosi selviltä. Lankana on kevään uutuusväri turkoosi Novita Woolista.
Myssyn kaveriksi piti tietysti tehdä yhteensopivat lapaset, näissä mallineuletta on vain kämmenselissä, muuten ne ovat ihan tavalliset peukalokiilalliset lapaset.

Ottobren 1/2012 Roundabout-kaavalla ompelin synttärisankarille myös paidan. Kiva perusmalli, ei säätämistä minkään kanttausten kanssa... Kangas on Ikasyristä tilattu ja paidan koko on 164 cm.

 Omalle bassoa soittavalle kummitytölleni taas tilasin lahjaksi Pikkujekulta kontrabassopaidan. Aivan upea, käykääpä katsomassa täällä. Ainoa ongelma on se, miten maltan pitää tuon ihanuuden kummitytöltä piilossa kesäkuun synttäreihin saakka...

Kerttu Käärme, kulmakunnan kiltein kyy

Hiihtoloma alkaa täälläpäin Suomea olla lopuillaan. Minulle oli Pikkuapulaisen toimesta asetettu lomalle vain yksi tavoite: "Hiihtolomalla äiti ompelee minulle käärmeen!" Eipä siis auttanut jäädä odottelemaan inspiraatiota, vaan ryhtyä tuumasta toimeen. Kerttu Käärme ei ole maailman kaunein kyy, mutta ainakin se on kiltti ja erittäin käsintehdyn näköinen ;) Pikkuapulainen otti Kertun riemulla vastaan, joten päätin itsekin olla huomioimatta niitä seikkoja, joihin en ole tyytyväinen. Lapsen ilo on kiitoksista paras.

Puikoilta on pudonnut yhdet raitasukat seiskaveikan uusista kevätväreistä, raidoissa vähän Fibonacci-lukuja, tosin vain viiteen saakka (turkulaisille nämä luvut ovat erityisen tuttuja, sillä paikallisen sähkölaitoksen tornissa on sarja niitä). Sukat ovat kokoa 39/40 ja puikolla oli silmukoita 12, jotta niistä tulisi napakat.

Jo aiemmin olen ommellut ihanasta Nordic Forest -velourista Pikkuapulaiselle paidan, joka vain on jäänyt päivittämättä. Kaavana jälleen Ottobren 4/2010 Papana, vaikka olen useasti jo päättänyt, että nyt pitää ottaa käyttöön joku isompi kaava. Itse asiassa olen jo jäljentänytkin kaavan seuraajan jostakin Ottobresta (joku perusraglanpaita siis), mutta en halunnut lähteä tekemään koepaitaa näin ihanasta kankaasta.

Kevätaurinkoa sukissa

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Minakaalle tiedoksi tuosta pinkki-lila-sydänvelourista, että valkoinen kuultaa aika lailla läpi, eli ei ole mikään huippuihana kangas livenä (ainakaan minun mielestäni), mutta varmaan useimpien pikkutyttöjen mieleen silti.

Pitkästä aikaa neuloin sukat ihan itselleni. Näin Machia Designissa Turun ja Raision rajalla niin ihanan aurinkoista lankaa, että se oli ostettava. Lanka on Schoppel Wollen Admiral 6 fach ombré ja kaksi 50 gramman kerää riitti minun jalkoihini (38/39) sopiviin sukkiin hyvin, vähän pidemmätkin varret olisi voinut tehdä, mutten uskaltanut. Pitäisi opetella neulomaan sukat kärjestä lähtien, niin tämä ongelma poistuisi, sen kun vaan kitkuttelisi varsia, kunnes lanka loppuu.

Koska kevätaurinko paistaa muutenkin kuin sukissa, on mieli siirtynyt jo odottamaan kevättä ja kesää, vaikka pakkanen paukkuukin. Näissä tunnelmissa ommella surautin Pikkuapulaiselle paidan Hannan kankaasta joskus ostamastani pallotrikoosta. Tuli niin kiva, että onneksi tuota trikoota on vielä parissa muussakin värissä odottamassa. Kaava on Young Designers' Ottobresta 3/2011. Ensimmäistä kertaa kanttasin pääntien jollain muulla kuin resorilla ja voisi se hiukan joustavampikin olla, mutta menee kuitenkin päälle. Tällä kertaa onnistuin ompelemaan jotain, joka todella miellyttää: kokeilin heti pääntien tehtyäni (ennen hihoja ja sivusaumoja siis), meneekö paita Pikkuapulaiselle ja sitä ei olisi millään saanut ottaa pois. Lupasin ommella sen valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja niin sain tehdä työn loppuun. Koska kesään kuitenkin on vielä aikaa, on t-paita puettu villakerraston päälle :)

Saimi-kaavaa testailemassa

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Koska Sartsa muisti vielä epäonnisen sukkaympyräni, johon edellisen blogini pito lopahti, täytyi päivittää nopeasti lapasympyrän perään, ettei käy samoin (riski ei tosin tunnu suurelta nyt). 

Ottobressa 1/2009 on mitä mainioin housukaava nimeltä Saimi. Näitähän on vilissyt blogeissa jatkuvasti, mutta minä sain hankittua tuon kaavan vasta hiljattain ja ihastuin siihen heti ensi kokeilulla. Kaava on juuri sopivan kapea, housut istuvat hyvin, ovat kivannäköiset sekä helpot ja nopeat ommella. Eipä sitä juuri muuta voi housukaavalta vaatia.

Pinkeissä sydänhousuissa on vähän huonot resorit väriltään (eivät tosin juuri näy kuvassa), mutta kun ei muuta kotoa löytynyt ja housut oli saatava tehtyä. Olisin odottanut, että parasta vaaleanpunafaniuskauttaan elävä Pikkuapulainen olisi ihastunut näihin ikihyviksi, mutta eipä siinä sitten käynytkään niin (mutta kyllä ne hyppimiseen passaavat silti). Ehkä ne olivat liian pinkit, kun hän tykkää nimen omaan vaaleanpunaisesta ;) (jos joku nyt erehtyy väittämään, että pinkki ja vaaleanpunainen ovat sama asia, ei hän varmastikaan ole keskustellut aiheesta pienten tyttöjen kanssa, joiden värimaailmassa noilla kahdella on selvä ero).

Punavalkoiset sydänhousut ovat Ikasyrin velourista, joka on kyllä tosi ihanaa sekä väreiltään että laadultaan. Vähän jouluiset ne ehkä ovat ja kaipaisivat ehdottomasti yksivärisen punaisen paidan kaverikseen (hm... tässähän olisi taas mahdollisuus saada tekosyy ommella yksi paita lisää jo muutenkin liian isoon paitapinoon kaapissa. Ei kerrota kenellekään, mutta olen jo suunnitellut, mistä kankaasta tuo pitäisi tehdä ja ehkä siihen voisi applikoida valkoisen ison sydämen eteen... Kyllähän setin nyt kokonainen pitää olla!).

Housujen kanssa Pikkuapulaisella on ensimmäinen tänä vuonna valmistunut isompi neuletyö, eli liivi fuksian värisestä ja luonnonvalkoisesta Nallesta. Tarkoituksenani oli tehdä liivi Villavintiö-ohjeella, mutta sitten en ehtinyt tulostaa ohjetta ja aloin säheltää sitä omasta päästä muistikuvan perusteella. Ensi kerralla kyllä tulostan sen ohjeen, ei tarvitse sitten valmiina säätää niin paljon kuin tämän kanssa (kuten pelkän liivin kuvasta ehkä arvaatte, tuli kaula-aukosta liian pieni, joten täytyi fiksailla sitä hieman, sillä meillähän ei pureta. Eikä purkamisessa olisi ollut mitään mieltäkään, kun liivi on neulottu ylhäältä alaspäin). Kaikkine mokineen se kuitenkin lämmittää ja on sopivan kokoinen. Lankabaarista ostin vielä ihania "Stitched With Love" -merkkejä, jollaisen ompelin liiviin ja nythän se näyttää jo melkein oikealta liiviltä :) - mutta saaja ei kyllä tykkää tästäkään.

Viimeisenä esittelen vielä kauan sitten hamstaamastani viidakko-velourista ompelemani setin (jota on epäilty jopa me&i:n tuotteeksi, vähänkö röyhistin rintaani - minähän olen kuitenkin ihan aloittelija näissä ompelujutuissa vielä). Paita on Ottobren 4/2010 Papana-paidan kaavalla ommeltu (vaikka joskus jo vannoinkin, etten enää ompele sillä kaavalla, vaan etsin jostain isomman luottopaitakaavan) ja housut ovat Saimit, mitkäs muutkaan. Tähän olen kyllä hirmu tyytyväinen, joskus ompelukin voi sujua kuin tanssi...Varmaan joku taitavampi olisi kohdistanut kankaita jotenkin tms., mutta toimii tämä näinkin. Oli myös kivaa, kun sai pienen pieniä tilkkuja lukuun ottamatta koko n. puolen metrin kangaspalan käytettyä (tuli hiukan säästäväisempi olo), kun niitä sekalaisen kokoisia tilkkuja rupeaa jo olemaan aika lailla.