Saimi-kaavaa testailemassa

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen! Koska Sartsa muisti vielä epäonnisen sukkaympyräni, johon edellisen blogini pito lopahti, täytyi päivittää nopeasti lapasympyrän perään, ettei käy samoin (riski ei tosin tunnu suurelta nyt). 

Ottobressa 1/2009 on mitä mainioin housukaava nimeltä Saimi. Näitähän on vilissyt blogeissa jatkuvasti, mutta minä sain hankittua tuon kaavan vasta hiljattain ja ihastuin siihen heti ensi kokeilulla. Kaava on juuri sopivan kapea, housut istuvat hyvin, ovat kivannäköiset sekä helpot ja nopeat ommella. Eipä sitä juuri muuta voi housukaavalta vaatia.

Pinkeissä sydänhousuissa on vähän huonot resorit väriltään (eivät tosin juuri näy kuvassa), mutta kun ei muuta kotoa löytynyt ja housut oli saatava tehtyä. Olisin odottanut, että parasta vaaleanpunafaniuskauttaan elävä Pikkuapulainen olisi ihastunut näihin ikihyviksi, mutta eipä siinä sitten käynytkään niin (mutta kyllä ne hyppimiseen passaavat silti). Ehkä ne olivat liian pinkit, kun hän tykkää nimen omaan vaaleanpunaisesta ;) (jos joku nyt erehtyy väittämään, että pinkki ja vaaleanpunainen ovat sama asia, ei hän varmastikaan ole keskustellut aiheesta pienten tyttöjen kanssa, joiden värimaailmassa noilla kahdella on selvä ero).

Punavalkoiset sydänhousut ovat Ikasyrin velourista, joka on kyllä tosi ihanaa sekä väreiltään että laadultaan. Vähän jouluiset ne ehkä ovat ja kaipaisivat ehdottomasti yksivärisen punaisen paidan kaverikseen (hm... tässähän olisi taas mahdollisuus saada tekosyy ommella yksi paita lisää jo muutenkin liian isoon paitapinoon kaapissa. Ei kerrota kenellekään, mutta olen jo suunnitellut, mistä kankaasta tuo pitäisi tehdä ja ehkä siihen voisi applikoida valkoisen ison sydämen eteen... Kyllähän setin nyt kokonainen pitää olla!).

Housujen kanssa Pikkuapulaisella on ensimmäinen tänä vuonna valmistunut isompi neuletyö, eli liivi fuksian värisestä ja luonnonvalkoisesta Nallesta. Tarkoituksenani oli tehdä liivi Villavintiö-ohjeella, mutta sitten en ehtinyt tulostaa ohjetta ja aloin säheltää sitä omasta päästä muistikuvan perusteella. Ensi kerralla kyllä tulostan sen ohjeen, ei tarvitse sitten valmiina säätää niin paljon kuin tämän kanssa (kuten pelkän liivin kuvasta ehkä arvaatte, tuli kaula-aukosta liian pieni, joten täytyi fiksailla sitä hieman, sillä meillähän ei pureta. Eikä purkamisessa olisi ollut mitään mieltäkään, kun liivi on neulottu ylhäältä alaspäin). Kaikkine mokineen se kuitenkin lämmittää ja on sopivan kokoinen. Lankabaarista ostin vielä ihania "Stitched With Love" -merkkejä, jollaisen ompelin liiviin ja nythän se näyttää jo melkein oikealta liiviltä :) - mutta saaja ei kyllä tykkää tästäkään.

Viimeisenä esittelen vielä kauan sitten hamstaamastani viidakko-velourista ompelemani setin (jota on epäilty jopa me&i:n tuotteeksi, vähänkö röyhistin rintaani - minähän olen kuitenkin ihan aloittelija näissä ompelujutuissa vielä). Paita on Ottobren 4/2010 Papana-paidan kaavalla ommeltu (vaikka joskus jo vannoinkin, etten enää ompele sillä kaavalla, vaan etsin jostain isomman luottopaitakaavan) ja housut ovat Saimit, mitkäs muutkaan. Tähän olen kyllä hirmu tyytyväinen, joskus ompelukin voi sujua kuin tanssi...Varmaan joku taitavampi olisi kohdistanut kankaita jotenkin tms., mutta toimii tämä näinkin. Oli myös kivaa, kun sai pienen pieniä tilkkuja lukuun ottamatta koko n. puolen metrin kangaspalan käytettyä (tuli hiukan säästäväisempi olo), kun niitä sekalaisen kokoisia tilkkuja rupeaa jo olemaan aika lailla.