Ensimmäiset

Minulla on paha (?) tapa jäädä jumiin samaan ohjeeseen, tehdä monta samanlaista käsityötä (eri värisinä toki), vaikka maailma on täynnä ihania ohjeita (ja omista hyllyistäkin niitä varmaan löytyisi jo koko loppuelämän varalle, vaikka jokainen työ olisi erilainen). Tällä kertaa yllätin kuitenkin itseni ja tein sekä neuleen että ompeluksen minulle uudella ohjeella.

Pikkuapulainen sai jumpsuitin (kaava Ottobre 4/2012, koko 104 cm), jonka ompelu lähti tarpeesta - ei kuitenkaan jumpsuitin, vaan tuon ihanan kankaan. Oikeastaan en ihastunut kankaan kuvioihin, vaan siihen, miten valtavan pehmeä sen sisäpinta on. Finlaysonia lainaten: "Ihmisen ja maailman väliin tarvitaan jotain pehmeää" - ja sitä tämä puku on.  Kangas on Eurokankaasta, resorit omista valikoimista (ja niiden väri valittu juuri ennen kuin Pikkuapulainen päätti muuttaa lempivärinsä vaaleanpunaisesta siniseen). Ompelin mielestäni tätä ihan hirveän kauan ja muka huolellisestikin, mutta kyllä siitä vikoja löytyy. Aion kuitenkin olla sen enempää retostelematta niillä, jospa vaikka aikojen saatossa unohtaisin ne kaikki. Saajakin tykkää, vaikka resorit ovatkin vaaleanpunaiset.

Neulomusten saralla sain vihdoin tehtyä Revontulen. Tuo malli on houkuttanut kaikki nämä vuodet, aina ohjeen ilmestymisestä lähtien, mutta nyt vasta neuloin. Jos ihan tarkkoja ollaan, kerran aikaisemminkin yritin, mutta silloin siitä ei tullut mitään. Nyt sain neulottua huivin isoäidilleni 97-vuotislahjaksi. Lanka on Novitan Polkua (väri paprika), minulle uusi lankatuttavuus, mutta tuskin tulee tämän tutummaksi myöhemminkään, koska sitä ei kaiketi enää valmisteta. Ihan kiva lanka silti. Ja huivi on ihana. Näitä aion neuloa lisää (ei sitä nyt aina tarvitse uutta kokeilla, eihän?).