Vähän kaikkea

Kaikenlaista täällä pikkuhiljaa valmistuu, mutta jotenkin päivittäminen aina jää. Tässä siis lyhyt tietoisku, mitä alkuvuonna 2013 on tullut tehtyä.

Kummipojan monsterihousuista jäi vähän Lanettia yli, siitä neuloin kypärämyssyn Lanett-klassikot -ohjevihkosen mukaan. Häälahjakellon kupu on osoittautunut parhaaksi mallipääksi näille pienille myssyille.










Ystäväni kärsi pipopulasta ja hänelle neuloin pipon Schachenmayrin Extra Merino Big -langasta Dropsin ohjeella. Kuvassa pipo tosin on omassa päässä.


Pikkuapulaisen akuuttiin velourhousupulaan ompelin kissahousut koossa 104 cm. Kaavana maailman paras housukaava, eli Saimi Ottobresta 1/2009. Applikaatiokuvan otin täältä. Vähän vino hymy tuli kissalle, älkää katsoko lähemmin :) (koneessa on päättelynappi ja automaattiompelunappi lähekkäin, aina välillä törkkään vahingossa automaattia päättelyn sijaan - ja kone huristaa menemään eteenpäin ja paniikissa oleva ompelija koittaa keksiä, millä sen pysäyttäisi. Erityisesti applikoinnissa tämän tapainen jännitys ei ole mukavaa).

Facebookin neulontaryhmässä on tehty viime aikoina paljon sukkia Broken Seed -mallineuleella. Pitihän minunkin sitä sitten kokeilla. Miehen sukissa lankoina 7 veljestä musta sekä sininen nostalgia. En tiedä, mikä mahtaa olla tuon Broken Seed -mallineuleen alkuperäinen lähde, olisikohan tämä (linkki vie Ravelryyn)? Mallineule on tosi kaunis (erityisesti yksivärisen ja raitalangan yhdistelmänä, mutta minulla ei sattunut olemaan raitalankaa, kun en niitä yleensä käytä) ja kaikessa yksinkertaisuudessaan tällainen:

1. krs oikein yksivärisellä langalla
2. krs 1 o, 1 n monivärisellä langalla
3. krs oikein yksivärisellä langalla
4. krs 1 n, 1 o monivärisellä langalla

... ja näitä neljää kerrosta sitten vaan toistetaan. Korostan vielä, että minulla siis ei ole mitään tekemistä tämän mallineuleen kanssa (kunhan vain itselleni muistiin kirjoitan), se on jonkun muun suunnittelema! Jalkapohjan alla ei ole mallineuletta, vaan ihan perusraitoja vaan.

Olen vuosien suunnittelun ja aikomisen ja pienen pelkäämisenkin jälkeen alkanut jälleen neuloa huivia. Jos hyvin käy, ensi postauksessa näette Revontulen... Toistaiseksi ainakin näyttää hyvältä ja olen nyt jo 2. kaavion puolivälissä (lukemani mukaan se 1. kaavio oli ikävin). Peukut pystyyn!