Kevätsukkia

Nyt, kun löysin tavan päivittää blogia, koitan pitää tahtia yllä. Kohta on taas aika alkaa neuloa päiväkotitätien joululahjoja - on siis ehkä hyvä päivittää viime kevään lahjukset sitä ennen.

Taimitarha-blogin pitäjä on viime vuosina suunnitellut toinen toistaan ihanampia sukkamalleja, joita käytin viime kevään lahjasukkiin ja aion käyttää joulusukkiinkin. Kevätlahjoiksi menivät yhdet So Sweet Socksit ja kolmet Bubbling Socksit (onpa tyylikästä taivuttaa englanninkieltä suomeksi). Ohjeet ovat ostettavissa Ravelrystä. Kaikissa näissä neulomissani lankana on Novita Nalle Taika.

Ja ei, en vieläkään saa kuvia asettumaan mieleiselläni tavalla, mutta harjoittelu jatkukoon. Onneksi on paljon töitä päivittämättä.

 

 

Posted with Blogsy

Blogia herättelemässä

Yritän herätellä taas blogiani henkiin. Muutos tietokoneen käyttäjästä tabletin käyttäjäksi ei ole blogittajalle mutkaton. Lukuisia kertoja olen yrittänyt päivittää blogia tabletilla, mutta eihän se niin vain onnistu. Jos ei muu hakkaa vastaan, niin viimeistään kuvien lisäämiseen homma kaatuu. Nyt on kokeilussa Blogsy-ohjelma. Saa nähdä, mitä tapahtuu.
Vaikka blogia en olekaan päivittänyt, on neuleita toki syntynyt entiseen malliin. Ravelryn suosituimpiin ohjeisiin kuuluu Milo-liivi. Minäkin hurahdin tähän malliin ja neuloin kolme niitä. Ensimmäisen 5-vuotiaan koossa 7 veljestä raita -langasta Pikkuapulaiselle (joka ei enää niin kovin pieni ole, eskarityttö jo! Saa nähdä, kulkeeko hän vielä 30-vuotiaanakin äitinsä blogissa samalla nimellä).

Muut Milot menivät kummipojille, pienemmälle vaaleanruskea koossa 6 kk ja isommalle vaaleansininen 3-vuotiaan koossa. Molemmissa käytin nykyistä suosikkilankaani Dropsin Cotton Merinoa. On ihanaa, että Turustakin vihdoin voi ostaa Dropsin lankoja. Tästä riemusta johtuen useimmat viime aikojen töistä ovatkin Dropsin langoista.

Milon ohje on maksullinen (ja joka sentin arvoinen) ja löytyy Ravelrystä täältä (katsotaan, onnistuuko linkittäminen).

Samalta suunnittelijalta, joka on Milon suunnitellut, löytyy myös muita ihania ohjeita. Pikkuapulaiselle neuloin Granny's Favourite -neuletakin valkoisesta Cotton Merinosta 6-vuotiaan koossa. Tästä tuli mielestäni ihana!

Luulen, että päätän tähän seikkailuni Blogsyn ihmeellisessä maailmassa tällä kertaa. Toistaiseksi kaikki on sujunut kohtalaisen helposti, joten voi olla, että jatkossa tässä blogissa on taas jonkinlaista elämää...

Posted with Blogsy

Sukkakeräys 2015

Kaksi kangaskauppaa, Majapuu ja Pehemiä, ovat järjestäneet Facebookissa sukkakeräyksen, jossa kerätään sukkia laitoshoidossa oleville vanhuksille. Neuloin keräykseen yhdet sukat, joille annoin nimeksi "Punainen tupa ja perunamaa" sekä Pakkaspäivä-tossuparin tällä ohjeella. 

Sukkia neuloessani huomasin myös Heivatut kudelmat -blogin Paastonajan hyväntekeväisyyshaasteen, johon näillä osallistun. Alla olevaa kuvaa klikkaamalla pääsee lukemaan haasteesta lisää.

Blogiharjoittelua

Olen onnistunut ulkoistamaan itseni blogimaailmasta taas ihan hirveän pitkäksi aikaa... Nyt yritän lyhyillä postauksilla saada rutiinia tähän hommaan, kun tauolla puikot eivät kuitenkaan ole lomailleet ja päivittämättömiä töitä on vaikka millä mitalla. 

Ravelrystä löysin suloisen (maksullisen) In Threes -neuleliivin ohjeen. Minulla sattui olemaan TeeTee Helmi -lankaa ja päätin käyttää sitä kaksinkertaisena tähän työhön. Muuten neuloin ihan ohjeen mukaan. Ohje oli tosi selkeä ja liivi oli nopea neulottava - ja, mikä parasta, lopputuloksesta tuli oikein suloinen.

Toukokuun satoa

Huomasin juuri, että toukokuu on kohta hurahtanut ohi ja tämän kuun päivitys on vielä tekemättä.

Downtown Hat on edelleen kova sana. Olen jo luopunut toivosta laskea, kuinka monta näitä on ommeltu. Ainakin 15. Muokkasin kaavan myös aikuisen kokoon, jotta mieheni sai lätsänsä. Aikuisten koossa on ommeltuna myös 2 muuta lätsää, mutta niistä tulee kuvia vasta myöhemmin. Vaaleanpunainen, valkopilkullinen lätsä on Pikkuapulaisen ykköshattu - ainakin, jos äidiltä kysytään. Kangas on Majapuulta. Miehen lätsä on joustocollegea Ainolasta. Tukevaa ja ihanaa ommeltavaa, mutta ehdottomasti liian paksua kesäkäyttöön. Kesällä on kuitenkin ikävä taipumus loppua joskus, joten ehkä otollisempia käyttöaikojakin tulee.


Pikkuapulainen on jäänyt jo kesälomalle päiväkodista tämän kevään osalta. Tarhatädit ovat huippuja ja heitä toki piti muistaa viimeisenä hoitopäivänä. Ompelin kaikille pienet kännykkäpussukat (tai mihin kukakin haluaa omaansa käyttää). Tässä kuva vain ensimmäisestä, joka annettiin jo huhtikuun lopulla, koska saaja jäi kesälomalle vielä Pikkuapulaistakin aiemmin. Muiden pussukoiden kuvat tulevat myöhemmin, koska ovat vielä kamerassa. Uskalsin ommella Helsingin Sanomien jutusta huolimatta, sillä ainakin nämä tädit ovat aina iloisina ottaneet vastaan lahjukset ja kiitelleet vielä jälkeenpäinkin. Mukaan tietysti laitettiin Pikkuapulaisen huolella ja antaumuksella tekemät kortit jokaiselle.


Äitienpäivälahjaksi ompelin omalle äidilleni paidan ja (yllätys, yllätys) Downtown Hatin Majapuun vihreästä omenapuukankaasta. Hattu ei (kovasta harjoittelusta huolimatta) onnistunut kovin hyvin ja olen aikeissa tehdä toisen. Paidan kaava on äidin vanhasta paidasta aikanaan jäljennetty.

Majapuu on suosikkikangaskauppani. Valikoima on hyvä, palvelu tosi ystävällistä ja sijaintikin tietysti vaikuttaa asiaan: on kivaa, kun voi rauhassa netissä selailla vaihtoehtoja, mutta sitten kuitenkin käydä paikan päällä hakemassa ostokset. Joskus kyllä käy niin, että etukäteen netistä ostetut kankaat ovat vain murto-osa siitä, minkä kanssa lähdetään kotiin hakureissulta... Viimeksi ostin perhostrikoota omaan tunikaani. Perhoset ovat ihanan isoja ja halusin jättää kuvion mahdollisimman ehjäksi. Jonkun vanhan SK:n kaavan pohjalta leikkasin tunikani niin, että hihatkin ovat samaa kappaletta. Tunikassa on siis vain olka- ja sivusaumat. Hihoihin laitoin leveät resorit yöpaitafiilistä vähentämään. Tykkään tästä kankaasta hurjasti. Ostin samaa vihreänä kummitytön kesämekkoa ajatellen. Vielä kun ehtisi sen ompelemaankin...

Äitienpäivälahjaksi ompelin äidilleni myös tablettipussukan perhoskankaasta (kangas on Jätti-Rätistä). Koitin kovasti mitata ja olla tarkkana, mutta loppujen lopuksi pussi oli kuitenkin Samsungin tabletille liian tyköistuva. Niinpä sain sen itselleni ja ompelin äidille toisen. Näin jälkikäteen en voi käsittää vinokanttivalintaani tuohon siniseen pussukkaan, mutta kaipa se vaan oli valittava kotona löytyvistä se sopivin, vaikkei sitten ihan sopiva ollutkaan. Omasta perhospussistani kyllä tykkään kovasti ja iPadille se on ihan sopivan kokoinenkin. 

Lätsämaniaa ja pinnasänkytaidetta

 Turkulaiset ompelijat ovat järjestäneet tempauksen, jossa ommellaan Tyksin lastenosastoille mielialapeittoja (eli iloisia, kirjavia tilkkupeittoja) ja pehmoisia tauluja pinnasänkyihin. Halusin osallistua talkoisiin, mutta jo ensimmäisiä tilkkuja trikookankaiden lopuista leikatessani tiesin, että tilkkupeittojen ompelu joustavista kankaista ei todellakaan ole minun heiniäni. Saumurikin siinä varmasti olisi kätevä ja sitä minulla ei ole (tiedättehän, että ompelu on sellainen harrastus, että aina varmasti keksii jonkin koneen, joka olisi ehdottoman tarpeellinen. Oikeasti saumurit kyllä pelottavat minua, tuntuu, että kaikki mitä niistä lukee, on aina negatiivista. Milloin on tikki huonoa tai terä poikki ja ilmeisesti ne ovat ihan mahdottomia langoittaakin. Onneksi olen henkisesti edelleen ensisijaisesti neuloja, joka ei tarvitse kuin puikot ja lankaa - mutta niitä toki sitäkin enemmän). Pinnasängyn ilotaulut sen sijaan vaikuttivat ihan mahdollisilta toteuttaa. Ehdin tehdä vain kolme, mutta nämä ovat kyllä sellaisia, että niiden tekemiseen voisi helposti koukuttua. Ehkä teen vielä muutaman myöhemminkin, sillä Googlen kuvahaulla löytyneitä kuvia jäi vielä jäljelle monta. Ensimmäinen taulu (tuo, missä on talo ja puu) on saanut vahvasti vaikutteita Ottobren Home Sweet Home -mekosta (Ottobre 1/2012) ja ikkunanpuitteiden malli täytyi tehdä omien ikkunoiden mukaan. Tämä ehkä sopisi paremmin vanhustenosastolle kuin pinnasänkyyn, mutta visio oli pakko ommella pois. Toiset ovat kuvioiltaan ja väreiltään paremmin vauvoille sopivia.

Edellisessä postauksessa esittelin ensimmäisen tekemäni Downtown Hatin. Lähti taas vähän lapasesta näiden lätsien kanssa ja nyt niitä on ommeltu kahdeksan kappaletta (ja taitaapa tuolla olla jokunen leikattuna ompelua odottamassakin...). Tässä muutamia. Eivät nämä kaikki sentään Pikkuapulaisen tai Puhin päähän jääneet, itseasiassa vain yksi, muille on jo löytynyt pää muualta. Mutta tätä kaavaa ei voi hehkuttaa tarpeeksi, se on ihan loistava!!! Mieskin jo toivoi tällaista, mutta vielä en ole uskaltaunut ruveta kaavaa suurentamaan, mutta toki haluan ainakin kokeilla.

Olipa kerran kauan, kauan sitten hetki, jolloin puikkoni olivat toimettomat, enkä keksinyt, mitä neuloisin. Mieheni toivoi sitten sukkia ja sellaiset tuli tehtyä. Numeron 46 sukat melkein yksivärisinä olivat vähän puuduttavat neuloa. Kuvassa näkyy myös vilaus pitkistä kalsareista, jotka hän sai isänpäivälahjaksi vuosi sitten, Nanson isä-trikoosta tottakai.

Neuleita ja virkkauksia ei täällä hetkeen nähdä, olen nimittäin ottanut tehtäväkseni Pikkuapulaisen päiväpeiton suurentamisen nykyiseen sänkyyn (kuva peitosta löytyy täältä, tämän blogin historian toisesta postauksesta). Vanhastaan se oli pinnasängyn kokoinen, eli 60x120 cm ja koko 80x200 cm olisi tavoitteena. Nyt uusia neliöitä on tehtynä 24 kpl, vain 64 siis enää puuttuu (ja kun ehdin tehdä keskimäärin yhden päivässä, niin kesäloma on jo pitkällä, kun peitto valmistuu)... Onneksi ompeluksia on varmasti päivitettävänä jo aiemminkin - jos ei muuta, niin ainakin lätsiä ;)

Kitaroita ja keskustalätsää

Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen!

Kitarakuvioneuleiden sarja jatkuu... Facebookissa kiersi haaste, jossa luvattiin tehdä viidelle ensimmäiselle kommentoijalle jokin yllätys kuluvan vuoden aikana. Tartuin tähän ja sain ihanan helmistä tehdyn avainnauhan. Omalta seinältäni haasteen nappasi vain kaksi, joista toisen lapaset esittelin jo viime postauksessa. Toinen kommentoija oli kitaransoitonopettaja, joten päätin neuloa hänelle kitaralapaset. Piirtelin kivannäköisen kuvion ruutupaperille ja olin laskevinani kerroksetkin tarkasti. Kävi kuitenkin vanhanaikaisesti ja lapasista tuli liian pitkät, tai siis peukalo oli pari kerrosta liian ylhäällä. Niinpä ne jäivät omaan käteen ja neuloin uudet. Kuinka ollakaan, niistä tuli liian pienet, mutta onneksi veljentyttö huoli ne, vaikkei soitakaan kitaraa. Kolmas kerta sanoi toden ja sain viimein aikaiseksi lapaset, jotka kehtaan lähettää (ne ovat nuo alemman kuvan liilapohjaiset). Ei vähään aikaan kitaralapasia, kiitos! No, veli tosin toivoi sellaiset ensi jouluksi, mutta ehkä silloin taas huvittaa neuloa kitarakuviota. Ensimmäisiä (yläkuvassa olevia) lapasia lukuunottamatta muissa on kämmenpuolella pystyraidat. 



Tosimummo oli tehnyt hurmaavia kevätlätsiä lapsilleen Heidi&Finn-sivuston Downtown Hatin ohjeella. Olin itsekin ostanut tuon ohjeen jo aikoja sitten, mutta nyt sain lopullisen kimmokkeen kokeilla sitä. Ja hyvä on, että kokeilin, sillä se oli nopea, helppo ja tosi kiva. Näitä tulee tehtyä varmasti paljon lisää (sukulaiset, varautukaa, lätsiä tulossa)! Kangastakin meni yllättävän vähän. Olin tämän mangonkeltaisen Eurokankaan trikoon lopun nakannut jo tilkkupeittokasaan, kun ajattelin, ettei siitä riitä enää mihinkään vaatteeseen. Hyvin riitti ainakin hattuun ja jäi vielä tilkkupeittokasaankin.







  
Majapuun villaneuloksesta syntyi setti Pikkuapulaiselle koossa 110 cm. Paita on muistaakseni Fall Basic -kaavalla Ottobresta 4/2013 ja housut ovat Saimit (Ottobre 1/2009). Vanhassa puutalossa asuessa talvella on välillä vähän viileää ja nämä ovatkin palvelleet yöpukuna - puuvillaisen yöpuvun päällä tosin. Villapaidan kanssa ei näin lauhana talvena ole montaa yötä nukuttu, mutta housut ovat olleet jalassa valmistumisensa jälkeen melkein joka yö.