Urhot, perusta ja tunikallinen auringonpaistetta

Neuloin miehelleni Urho-sukat turkoosista 7 veljeksestä. Väri ei ehkä ole urhoin mahdollinen, mutta se oli ainoa täysi kerä, joka minulla oli ja en ollut varma menekistä, joten vajaista keristä en uskaltanut aloittaa. Näitä TiiQ:n sukkaohjeita on kovasti kehuttu, eikä suotta, tämä ohje ainakin oli tosi selkeä, helppo neuloa ja silti näyttävä. Ainoa ongelma oli kärjen silmukointi, koska en ole aiemmin silmukoinut ja en voinut tuijottaa ohjetta sitä tehdessäni. Niinpä päättelinkin toisen sukan kolmen puikon päättelyllä nurjalta puolelta ja ihan hyvin toimi sekin tapa. Nyt kärjet ovat siis erilaiset, mutta mitäpä pienistä. TiiQ:n ohjeista ajattelin seuraavaksi kokeilla Fredrika-sukkia.   

Miehen aiemmat peruspipot ovat kaikki enemmän tai vähemmän nuhjaantuneen näköisiä, niinpä neuloin nopeasti niille korvaajan Schachenmayr Extra Merino Big -langasta. Ei kovin kiitollinen kuvattava tuollainen musta perusribbipipo...

Viimeisenä ihanasta Paiste-joustofroteesta itselleni ompelema liivimekko/tunika. Tähän olen tosi tyytyväinen, uusi lempivaatteeni on syntynyt! Tuskin maltan odottaa, että pääsen kirmaamaan tämä päälläni ja legginsit jalassa (ja allit unohtaen) kesäauringon paisteessa. Sitä odotellessa auringot paistavat ainakin mekossa. Kaava on piirretty ostamastani tunikasta. Simppeli ja niin hyvä! Tuo Paiste-joustofrotee on näitä muutamassa päivässä loppuunmyytyjä kangasihanuuksia, alun perin kai Verson puodin kangas, mutta minä ostin omani Hannan kankaalta.